Laamanaaman halpamatkat esittää - Bundesligaa, döneriä ja parit oluet

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (YHDISTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Lennot:
Helsinki - Düsseldorf - Helsinki 31.10 - 3.11 199 euroa / henkilö

Matsit:
31.10 Schalke 04 - FC Augsburg 26 euroa / henkilö
1.11 Mainz 05 - Werder Bremen 15 euroa henkilö
2.11 Borussia Möchengladbach - Hoffenheim 27,50 euroa / henkilö

Matsiliput.

Uuh, aah ja taas mentiin. Tällä kertaa retkemme määränpää oli läntinen Tomm.. -Saksa, jossa osa seurueestamme vietti aikaa myös reilu vuosi sitten. Silloin yövyimme Kölnissä ja teimme sieltä pistohyökkäyksiä Leverkuseniin ja Düsseldorfiin, mutta nyt olimme ensin yhden yön Oberhausenissa ja sen jälkeen pari yötä Düsseldorfissa. Matseja valittaessa oli tarkoitus mennä sellaisille stadikoille, joissa ei ole tultu käytyä ja itselleni kaikki kolme mestaa olivat uusia. Seuroista tosin Augsburgin olin nähnyt livenä jo pari kertaa aiemmin ja Werder Bremenin sekä Mainzin kerran.

Lippujen hankinnan kannalta akuutein matsi oli Schalke 04:n kotipeli Augsburgia vastaan. Tiketit tulivat myyntiin heinäkuun lopulla ja vaikka lentojakaan ei vielä ollut, saatika reissuun lähtevien henkilöiden nimiä, niin liput oli pakko ostaa heti myynnin alettua, ettei tarvinnut turvautua ViaGoGo:n riistoperseilyyn. Homma hoitui suoraan Schalken lipunmyyntisivujen kautta ja koska suurin osa lipuista oli mennyt jo seuran jäsenille, niin paikat löytyivät vierasfanien yläpuolelta blockista 65. Hintaa lipuille 26 euroa.

Mainzin sekä Mönchengladbachin matseihin liput hoituivat myös kätevästi seurojen online -kaupoista. Tarkoitus oli mennä mahdollisimman lähelle fanipäätyjä ja Mainzin pelissä oltiinkin seisomakatsomon ytimessä ja M'bachin matsissa yläkulman alariveillä. Mainzin matsiin seisomapaikat irtosi 15 eurolla ja suomalaisille helposti lausuttavan Mönchengladbachin peliin 27,50 eurolla.

Lähtökohdat otteluihin olivat herkulliset, sillä alkukauden rämpinyt ja valmentaja Jens Kellerin pois potkinut Schalke 04 oli pestannut penkin taakse Roberto Di Matteon. Mainz puolestaan oli kärsinyt kauden ensimmäisen tappion edelliskierroksella Wolfsburgia vastaan ja nyt vastassa oli seuran U23-joukkueesta päävalmentajaksi nousseen Viktor Skrypnykin debyytti Werder Bremenin riviessä. Sarjajumbo Werder tarvitsi pisteitä todella kipeästi, ettei jo alkukaudesta jäisi putoamisviivan alle. Kolmannessa ottelussa todella vahvan alkukauden pelannut Borussia Möchengladbach kohtasi Hoffenheimin. Kumpikaan joukkue ei yhdeksän kierroksen jälkeen ollut vielä suostunut häviämään peliäkään. Tässä vaiheessa suosittelen korkkaamaan saksalaisen oluen tai ainakin pistämään bratwurstin poskeen. Nyt mennään virtuaalimatkalle Saksaan! Das ist gut!

Perjantai 31.10 Helsinki - Düsseldorf, Oberhausen & Gelsenkirchen

Kellon soidessa pimeänä perjantai-aamuna klo 5.00 harva ihminen olisi onnellinen. Mulla oli kuitenkin syy siihen. Yksi osa onnellisuutta on perinteeksi muodostunut Bundesliga -reissu ja vaikka herätys ja lähtö on aikaisin, ei väsymystä noilla hetkillä tunne. Matkaseurueemme koostui kahdesta Espoon kermaperseestä sekä uusista tulokkaista, Someron sulttaanista ja Hämeenlinnan hampuusista.

Kyseisen kokoonpanon kanssa oli deitit lentoaseman Cesar's aamupalabuffetissa, joka on perinteisesti toiminut oivana lähtöpaikkana aamulennoilla. Aamukuudelta aukeavassa mestassa saa pakin täyteen aamupalabuffassa samaan hintaan kuin mitä maksaisit chekkauksen jälkeen kahvista, mehusta ja kuppaisesta ruisleivästä. Kun tuhdit aamupalat oli vedetty naamariin ja fiilistelty tulevaa reissua, oli aika siirtyä turvatarkastukseen ja portille. Tässä vaiheessa Someron sulttaani ja Hämeenlinnan hampuusi olivat kovin näreissään, etteivät he ehtineet aamu-oluelle Oak Barrelliin, mutta saahan sitä olutta ilmeisesti Saksastakin vaikkei se siellä yhtä kallista olekaan kuin Suomessa.

Lento otti ja lähti, joten Someron sekä Hämeenlinnan sankarit saivat kaipaamansa ja ansaitsemansa oluensa. Espoon bättrefolk odottelin mieluusti ensipuraisua Saksaan asti, sillä oluen juominen oluen juomisen takia on vähän turhaa hommaa. Düsseldorfiin saavuttaessa edullisin tapa päästä pois kentältä on ottaa Sky train lentoaseman juna-asemalle ja hypätä sieltä haluamaansa junaan. Pienenä vihjeenä, ihan turhaan ostat mitään lippua Sky Trainiin, ei siellä kukaan niitä tarkista viiden minuutin matkan aikana. Juna-asemalta voit ostaa liput joko automaatista tai palvelutiskiltä, mutta muista, että jos olet vielä saman illan aikana menossa esim. Schalken peliin, niin lipulla pääset jo kulkemaan jos vain menet Stadionin suuntaan. Meillä oli majoitus varattu Oberhausenista, joka on puolen tunnin junamatkan päässä lentokentältä ja vartin päästä Gelsenkirchenistä, jonne perjantai-ilalla olimme suuntaamassa.

Oberhausen on 210 000 asukkaan kaupunki, joka vaikutti monellakin tavalla Espoolta ilman purjeveneitä ja pappa betalar -meninkiä. Laajalla alueella oli monta keskustaa, mutta oikein ei tiennyt missä on mitäkin. Kaupungin tunnetuin paikka lienee Forssan kokoinen ostoskeskus Centro, jonne lappaa rajan takaa Hollanninkin puolelta bussilasteittain porukkaa. Kulutimme aikaa ennen hotellihuoneiden saamista vanhan kaupungin pikku pubissa maistelenne 0,2 desin paikallista Alt bieriä sekä Centron jossain jenkkihenkisessä sporttibaarissa, josta oli saksalaisuus yhtä kaukana kuin Nigeria Suomesta. Jälkimmäisessä ei oikein meininki lähtenyt, mutta ensimmäisessä sitäkin paremmin. Ensipuraisu.

Vier Alt bier danke!

Oberhausenin vanhaa kaupunkia. Ei mitään ihmeellistä.

Someron sulttaani oli aikaisemmin yöpynyt Oberhausenissa, joten suosittelujen perusteella valitsimme hotelliksi Hotel NH Oberhausenin, joka ei ollut hinnalla pilattu, mutta josta löytyi melkein kaikki se mitä neljän suomalaismiestä voi yhdeltä yöltä tarvita. Bookingin kautta varattaessa hintaa yhdelle huoneelle tuli edulliset 69 euroa. Eka yö mentiin kahden huoneen taktiikalla kun neljän hengen luukkuja ei enää ollut saatavilla. Hotellissa otetut välikuolemat piristivät kummasti ja sen jälkeen alkoikin keskittyminen illan Schalke-Augsburg matsiin hotellin saunan ja muutaman oluen turvin.

Matka junalla Oberhausenista Gelsenkirchenin Hbf:lle kesti aika tarkasti 13 minuuttia ja ottelulipulla pääsi luonnollisesti junaan ilmaiseksi. Gelsenkirchen on sininen ja sen huomasi jo junassa ja viimeistään junasta noustessa. Joka puolella näkyi Schalken kuninkaansiniset värit kaulaliinoissa, pelipaidoissa ja tottahan toki myös eroottisissa farkkuliiveissä. Päätimme ottaa Steissin pubissa oluet ja sitten siirtyä toisella junalla kohti iltavalaistuksessa upealta näyttänyttä Veltins-Arenaa. Aseman ja Stadikan välisellä 500 metrin matkalla bissekauppiaat tekivät hyvää bisnestä ja eipä siinä kauaa mennyt kun ryhmällämmekin oli jo uudet Veltins tölkit hallussa. Oltiin reilua paria tuntia ennen matsin alkua mestoilla, joten aikaa stadikan ympäristössä pyörimiseen oli reippaasti. Fanishopista liinaa kaulaan ja parit poset paikallisen farkkuliiviukon kanssa ja ei muuta kuin stadionkortin ostoon.

Veltins -Arena iltavalaistuksessa.

Fanshop

Näppituntumalta sanoisin, että noin puolella Saksan Bundesliga -stadikoista on käytössä sirullinen maksukortti, jolle lataat haluamasi summan pätäkkää ja ostat sitten mitä ostat. Kortille jääneet rahat saa myös takaisin, mutta ainakaan meillä se meni niin päin, että kortille ladattiin parikin kertaa lisää Saksan markkoja. No, nää on näitä. Veltins -tuopponen maksoi 3,90, joten se on vähemmän yllättäen ja rehdisti puolta halvempaa kuin Suomessa. Bissejonot olivat kuitenkin yllättävän pitkät, kun ainakaan yläkatsomossa ei näkynyt kaljareppujen kanssa haahuilevia työntekijöitä. Tämä taisi ollakin ainoa negatiivinen asia koko stadionilla. Erikoismaininta täytyy vielä antaa stadionin kebab dönerille, joka oli yks parhaista koskaan missään ikinä kebuista. Ich liebe Saksa!

Meidän paikat olivat yläkulmassa Augsburgin vierasfanisektion takana, josta näki matsin ihan kohtuu kivasti. Vierasfaneista ei tosin kuulunut kuin rummun pauke, sen verran kovaa meteliä kotiyleisö piti. Ennen matsin alkua ympäri stadikkaa sytytettiin kännykän valoja päälle ja näky oli kyllä komea. Huutomyrsky lähti liikkeelle juuri sillä sekunnilla, mun Schalken pelaajaesittely alkoi, eikä loppunut vasta kuin joskus matsin jälkeen.

Veltins -Arena ennen matsin alkua.

Kaulaliinahommia.

Itseäni matsissa kiinnosti yleisen pöhinän lisäksi etenkin Klaas Van Huntelaarin sekä Julien Draxlerin otteet, mutta näistä jälkimmäisen loukkaantuminen 11 sekunnin (!) pelin jälkeen pakotti Schalken vaihtamaan hänet pois. Takareisi klesaksi ja ilmeisesti loppuvuoden huili edessä. Yleisön suurin suosikki oli japanilainen laitapakki Atsudo Uchida, joka alusti ensimmäisellä jaksolla Schalken ja koko ottelun ainoan maalin uskomattoman hienolla katkolla ja laitanousullaan. Van Huntelaarin oli helppo työ pommittaa kotijoukkue kenttätapahtumiin nähden epäreiluun 1-0 johtoon ja samalla voittoon. Augsburg oli joukkueista parempi ja olisi ansainnut pelistä vähintään pisteen. Maalit kuitenkin ratkaisevat ja kun niitä ei tee hyvistä paikoistakaan huolimatta, niin vierailijat saivat lähteä tyhjin käsin kotimatkalle.

Schalke 04 ei jättänyt muhun mitään elämänmittaista tunnesidettä, mutta hienosta seurasta on toki kyse. Iso stadion voi olla myös muovinen, mutta sellaisesta ei ollut pelkoa tällä kertaa. Ellei kaikki liput kotipäätyyn olisi mennyt jo ennakkomyynnissä seuran jäsenille, olisi fiilikset olleet varmasti kovemmat, mutta Schalken meininkiä voin kyllä suositella lämpimästi kaikille futismatkailijoille. Ostakaa kuitenkin liput ajoissa niin ei tarvitse maksaa älyttömiä hintoja trokareille.

Matsin jälkeen ryhmämme oli sen verran tasaraha pitkästä päivästä, että suuntasimme suoraan hotellille. Lauantaina oli tiedossa muutaman tunnin aikainen junamatka Mainziin, joten itseään ei kannattanut polttaa ekana iltana loppuun.

Lauantai 1.11 1.FSV Mainz 05 - Werder Bremen

Lauantaille oli selvät sävelet, aamupalalle ja nokka Düsseldorfin juna-aseman kautta kohti Mainzia. Alunperin ajattelimme, että voisimme hengailla koko reissun lähellä Düsseldorfia ja tehdä sieltä käsin iskuja lähikaupunkeihin. 1.11 oli kuitenkin pyhäpäivä eikä lähistöllä pelattu pelin peliä. Toinen vaihtoehto oli mennä Hollannin puolelle PSV Eindhovenin peliin, mutta Mainz vei kuitenkin voiton vaikka PSV:ltä kovasti toivottivatkin tervetulleeksi.

Peli Mainzissa alkaisi paikallista aikaa klo 15.30 ja meidän kukkarolle sopiva 44 euron juna / naamari Mainziin kulkisi reilut pari tuntia. Halusimme olla hyvissä ajoin kaupungissa, joten liput hommattiin 10.30 lähtevään junaan. Matkalaukut törkkäistiin Düsselin HBF:n säilytyskaappiin ja pienten matkaeväiden oston jälkeen hypättiin junaan. Düsseldorfin asemalla ja junassa näkyi yllättävän paljon sarjajumbo Werder Bremenin faneja vaikka ajattelimme, ettei 340 kilometrin matka Bremenin tilanteessa vetäisi vieraskatsomoa täyteen. Väärässäpä olimme!

Jottei halpamatkoilla kaikki menisi kerrasta lapaan, niin juna otti ja hajosi heti Kölnin jälkeen. Onneksi kovin pahasta teknisestä viasta ei ollut kysymys vaikka tulimmekin Mainziin 45 aikataulusta myöhässä. Littipeukkua täytyy myös antaa matkan varren komeista maisemista, kun puolet ajasta juna tykitti Rheinin vartta ja siellä täällä oli toinen toistaan komeampaa kirkkoa ja pytinkiä jyrkkien mäkien päällä. Saavuimme kaupungiin pari tuntia ennen peliä ja hengailimme hetken aseman lähettyvillä haistellen tunnelmaa. Molempien jengien fanit olivat sulassa sovussa bissellä lähipubeissa niinkuin pitääkin. Ei ole noilla seuroilla ihan samoja jännitteitä kuin esim. HSV:llä ja Bremenillä ja hyvä niin.

Mainzin Coface Stadium sijaitsee arviolta kymmenen kilometrin päässä keskustassa keskellä ei mitään eli suomeksi sanottuna pellolla. Shuttle -bussit lähtevät aseman vierestä ja heti kun edellinen lähtee tulee seuraava tilalle. Homma toimii ihailtavasta. Myös Cofacella on käytössä arenakortti ja homma toimii samalla tavalla kuin Gelsenkirchenissä Schalken matseissa. Bitburger -olut kustansi 3,90 ja montaa minuuttia ei bisseä tarvinnut jonotella. Fanikaupasta haimme perinteisesti kotijoukkue Mainzin huivit kaulaan ja vaikka kaikkien sympatiat taisivat ollakin enemmän Werder Bremenin puolella, niin kerronkos sitä mieshuoraksi rupeaa.

Tähän matsiin hommasin liput Mainzin fanipäädyn seisomakatsomosta ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Nappasimme paikat P-blockista oikeasta yläkulmasta, josta näki katsomomeiningin sekä kentän erinomaisest. Mainz 05:sellä, niinkuin yllättävän monella muullakin saksalaisseuralla on tunnuskappaleena You'll Never Walk Alone ja täytyy myöntää, että hyvältä näytti ja kuulosti kun 30 000 fania laulaa tuota huikeaa biisiä täysilllä. Ei tuolla ehkä Liverpoolille tai Celticille pärjätä, mutta hieno meno anyways.

Pellolla puski hyvää sumua ennen peliä. Takaisin tullessa sumussa oli Hämeenlinnan hampuusi.

Coface Arenan julkisivua. Perustyylikäs ja toimiva stadion.

You'll Never Walk Alone.

Lutuuria Mainzissa.

Itse ottelu alkoi vahvassa kotijoukkueen pyörityksessä ja homma haisi vähän vaseliinihommilta. Etenkin kun avausmaali näki päivänvalonsa jo kolmen minuutin jälkeen, kun Mainzin Shinji Okazaki pisti helpohkosti pallon reppuun. Mainz vyörytti tilanteita tilanteiden perään ja 2-0 oli vain ajan kysymys, mutta toisinpa kävi. Werderin Franco Di Santo tasoitti pilkun jälkitilanteesta 1-1:een puoliajan loppuun ja heti toisen jakson aluksi sama mies teki komealla chipillä tilanteeksi jo 1-2. Mainzilla oli omat tonttinsa tasoittaa geimi, mutta Bremen kesti ja voitte kuvitella mitkä bileet alkoi täpötäydessä vieraskatsomossa sekä kentällä. Bremenille kauden avausvoitto uuden valmentaja Viktor Skrypnykin luotsaamana.

Matsin koomisin tilanne nähtiin arviolta 50 minuutin kohdalla, kun lisää olutta hakenut Hämeenlinnan hampuusi yritti kiivetä seisomakatsomon jyrkkiä portaita kohti meidän mestoja, mutta stevarin näyttäessä vaihtomerkkiä HH:lle, lähti hampuusi sinne mistä oli tulossakin eli käytävälle. Tankkaus oli suomituristilla mennyt vähän överiksi ja jossain välissä sankari oli vielä telonut selkänsäkin. Jalat veivät suoraa, mutta kroppa tuli senkärangattomassa asennossa mukana. Suomikuvaa maailmalle. Härifrån tvättas.

Coface iltavalaistuksessa.

Matsi saatiin päätökseen ja ryhmä osapuilleen kasaan. Hämeenlinnan hampuusi tosin onnistui vielä katoamaan Mainzin HBF:llä, mutta kerettiin kuitenkin vielä seuraavaan junaan, joka mateli matkan varrella olleen aseman kautta. Ensin pari tuntia Koplenziin ja siitä sitten toinen mokoma vielä Düsseldorfiin. Tässä vaiheessa mentiin budjetti edellä, sillä lauantai-illan nopeampi juna olisi maksanut 80 euroa naamari, mutta nyt pääsimme koko porukka 40 eurolla. Hetken ajan saattoi väsynyttä seuruettamme ketuttaa, mutta uuteen nousuun päässeet Someron sulttaani ja Hämeenlinnan hampuusi toivat junaan hyvää meininkiä Oi Suomi On -huudoilla, johon Bremenin fanit lähtivät omilla sanoillaan mukaan. Junttia vai lutuuria, jokainen päättäkööt itse. Joka tapauksessa ilman heitä olisimme joutuneet matkaamaan huomattavasti kuivemmin suin, sillä Becksiä tuli pöytään samantien, kun Bremen faneille mainitsi Petri Pasasen nimen.

Junamatkan aikana Werderin fanit heittivät soihtuja raiteille ja myös sisätilat olivat hetken vihreän savun peitossa. Futiskulttuuria lähdettiin katsomaan ja sitä myös saatiin. Kaiken kaikkiaan Mainzissa käyminen oli matkan arvoista ja itselleni jäi 05:sta parempi fiilis kuin esim. Schalkesta. Ehkä siksi, koska tulee usein digattua pienempiä seuroja.

No pyro, no party. Bremenin fanit soihduttivat junassa Mainzin ja Koplenzin välillä.

Düsseldorfin iltaohjelmassa oli hotellin löytäminen ja hampuusin sammuminen. Kolme muuta lähdettiin vielä Alteille lähipubiin ja sen jälkeen paineltiin nukkumaan reissun uuvuttavana. Sunnuntaina hommat jatkuisi vierailulla Borussia Parkille Mönchengladbachiin.

Sunnuntai 2.11 Borussia Mönchengladbach -  TSG 1899 Hoffenheim

Sunnuntaina ei sinällään ollut kiire mihinkään, kun Mönchengladbach sijaitsi vain puolen tunnin junamatkan päässä Düsselistä, mutta napakat yöunet vetäissyt Hämeenlinnan hampuusi tuli König kädessä herättelemään jo 7.30. Eihän siinä sitten, aamupalalle ja vanhaa kaupunkia ihmettelemään. Hotel Alt Grazin olin hommannut 500 metrin päästä päärautatieasemalta ja meillä olikin käytössä ruhtinaallinen kahden huoneen ja 50 neliön lukaali keittiöllä. Kelpasi! Voin suositella isommalla porukalla matkustaville lämpimästi.

Vanha kaupunki oli sunnuntai-aamuna aika hiljainen, mutta niinkuin ne yleensä on, myös hyvin tunnelmallinen. Semisti harmitti, ettei lauantai-iltana tullut mentyä sinne, mutta jälkeenpäin ehkä ihan hyvä, koska sunnuntain olotila oli ainakin itselläni kohtalaisen freesi.

Ei sitä pelkästään stadikoita koluttu.

Fortunan fanikauppa oli sunnuntaina kiinni, joten ei tullut käytyä.

Düsseldorf

St.Paulin miehelle maistui Düsseldorfissakin hampurilainen Astra -olut. Kunnon mieshoro tosin pitää kaulassaan millon minkäkin jengin liinoja. Tässä kannatetaan paikallista seuraa edellisen reissun Fortunan liina kaulassa.

Riot Crew Fortuna.

Haahuilun ja parin olusen jälkeen päätimme suunnata kohti Mönchengladbachia. Juna oli täynnä Gladbachin faneja, joten matsitunnelmaan pääsi iisisti. Itselläni oli matsista ja Borussia Parkista isot odotukset, hyvin alkaneen kauden jälkeen kaupungissa oli futiskiima korkealla. Gladbachin asemalta lähtee shuttle -bussit samalla lailla kuin Mainzistakin ja tälläkin kertaa aivan keskelle peltoa. Stadionin ympäristössä ei ole mitään erityistä nähtävää, joten suosittelen prematch -tuoppien juomista keskustassa. Fanituotemyymälä Fohlenshop oli massiivinen ja ihan erillisessä rakennuksessa. Parit kaulaliinat ja pipon hankittua olikin hyvä siirtyä stadikan sisäpuolelle.

Borussia Park ja kotipäädyn sisäänkäynti.

600 neliön fanituotemyymälä.

Borussia oli vetänyt alkukauden tappioitta samoin kuin vierailija, kyläseura Hoffenheim. Matsi olikin melkein loppuunmyyty kun yleisömääräksi ilmoitettiin 52 409. Sain liput hommattua kulmalipun kohdalle fanikatsomoon Nordcurveen yläkatsomon toiselle riville, josta päädyn meininkiä oli hyvä stalkkailla. Vierasfaneja paikalla oli hävettävän vähän sarjasijoitukseen nähden, ehkä n. 300-500. Ei liene vaikea arvata, että 50 000 möchengladbachilaista otti stadikan ihanasti haltuun. Borussia Parkilla käteinen raha ei koskaan mene pois muodista, joten tuolla ei stadionkortilla tarvitse ostoksia maksella. 0,4 dl Bitburger -tuoppi maksoi 3,20 ja tuoppipantti euron päälle. Bisseä myytiin myös katsomoon mikä on aina positiivinen asia.

Borussia siirtyi johtoon jo 12 minuutin kohdalla, mutta Hoffenheim sinnitteli vielä mukana tasoittaen pelin heti kohta. Ekan jakson lopussa man of the match Patrick Herrman vei Gladbachin taas johtoon ja lopullinen sinetti tuli 52 minuutin kohdalla, kun Herrmann veti veskarin torjuman vaparin jälkitilanteestä lopullisiksi numeroiksi 3-1. Hieno matsi, upea tunnelma. Jotenkin tuntuu, että aina tulee sanottua, että olipa upea tunnelma, mutta menkää ite katsomaan niin tiedätte.

Nordcurve.

1-0! Scooter soi ja lokaalit bailaa.

Matsit nähty ja kotiin monta kokemusta sekä muistoa rikkaampana.

Loppureissustakin jäi vielä jälkipolville kerrottavaa, vaikka illan tapahtumat eivät futikseen liitykään. Viimeisen illan highlightit olivat, kun Hämeenlinnan hampuusi kunnostautui vielä loppumetreillä ja haastoi paikallisen 75-vuotiaan biljardihain paras kolmesta -systeemillä bilismatsiin. Kotikenttäetu on aina kotikenttäetu ja alkoholillakin saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä, mutta voitto jäi Düsseliin 3-2. Tappion katkeraa kalkkia lähdimme maistelemaan vanhaan kaupunkiin muutaman Altin tahdissa. Yhtäkkiä lähellä joku heitti bissepullon rikki maahan ja läheisen ravintolan jääkaappipakastimen kokoinen poke kävi ohjaamassa noin 50 -vuotiaan, ulkona tästä maailmasta olleen Ikea -kassisen miehen väljemmille vesille. Ehdimme juuri ääneen miettiä, että mitähän tuollakin Ikean kassissaan on, kun ukko kaivoi sieltä veitsen ja osoitti meidän pöytäämme. Tehostaakseen sanomaansa Günter vielä oli lyövinään itseaan rintaan muutaman kerran ja samalla tuijotti pöytäämme reilun viiden metrin päästä. Siinä vaiheessa katsoimme parhaimmaksi vetää tuopit tyhjäksi ja mennä baarikatua eteenpäin ja ei mennyt kuin muutama minuutti, kun poliisiautot ajoivat kävelykatua kuin Mäkisen Tommi erikoiskoetta kohti edellisen baarin edustaa. Äijälle tehtiin siellä tarkastus, mutta lopputuloksesta ei ole tietoa. Hieno tauti tuo mielisairaus.

Neljä päivää ja kolme tasokasta sekä upeatunnelmaista Bundesligapeliä 15-20 asteen lämpötilassa syksyisessä Saksassa. Voi sitä huonompiakin reissuja tehdä.

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial
Follow