Näytetään tekstit, joissa on tunniste futismatkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste futismatkailu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. toukokuuta 2015

Futisreissu Berliiniin - Vasemmistopunkkareita ja kaikkien kavereita


BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

 

Matkaraporttia keväisestä Berliinistä

Muutaman vuoden aikana on tullut tehtyä futisreissuja Saksaan keväisin sekä syksyisin. Bundesligakauden 2014-2015 aikana seikkailtiin loka-marraskuussa Schalken, Mainzin ja Mönchengladbachin (matkarapo täällä) stadikoilla ja toukokuussa oli vuorossa Berliini. Tällä kertaa matkaseuralaisena oli futismatkailun märkäkorva, jolle reissun matsit olivat ensimmäiset livenä ulkomailla nähdyt. Tavoitteena oli viettää leppoisat neljä päivää Berliinissä ja mahduttaa ohjelmaan pari futismatsia ja jo matkaa varatessa oli tiedossa, että viikonlopulle osuisi Hertha Berlinin kauden viimeinen kotimatsi Eintracht Frankfurtia vastaan. Toiseksi otteluksi valikoitui neljännen sarjatason eli Regionalligan matsi viereisessä Potsdamin kaupungissa, jolloin sai iskettyä kaksi kärpästä samalla iskulla näkemällä palatseistaan kuulun Potsdamin sekä sen omaperäisen futisseura Babelsberg 03:sen tositoimissa.

Bundesliga matchday 33 16.5.2015 Hertha BSC - Eintracht Frankfurt 0-0, Berliinin Olympiastadion

Hertha BSC - kaikkien kaveri

Berliini ja sen suurin seura Hertha BSC on siitä hyvä kohde futismatkaajalle, että sen lisäksi että itse Berliinin kaupunki on kiinnostava, on Herthan peleihin myös todella helppo saada liput seuran sivujen kautta. 75 000 katsojaa vetävä legendaarinen Berliinin Olympiastadion ei täyty ääriään myöten kuin Bayern Münchenin ja Dortmundin ollessa vastassa, tai jos sarjatilanne on erityisen mielenkiintoinen. Frankfurt -ottelussa katsojaluku ylitti 60 000 mikä menee yleisömäärässä kauden kärkipäähän Berliinissä, vaikka muutamaa katsomolohkoa ei ollut edes avattu.

Itse Hertha BSC on hieman hajuton, väritön ja mauton; seura jota on vaikea vihata, mutta johon ei oikein ole mitään syytä rakastuakaan. Vähän kuin radiossa soiva biisi, joka ei ole niin hyvä että laittaisi volyymit kovemmalle eikä niin karseaa kuraa, että vaihtaisi kanavaa. Vuodesta toiseen Hertha sijoittuu Bundesligan keskivaiheilla tai loppupäähän eikä se tosissaan ole taistellut mestaruudesta saati europaikoista vuosikausiin. Itse asiassa Hertha on viimeisen viiden vuoden aikana pelannut kaksi kautta 2.Bundesligassakin mikä on pääkaupungin joukkueelle jopa noloa.

Siinä missä Berliinin Olympiastadion on pelipaikkana historiallinen ja nähtävyys sellaisenaan, on sillä vähän sama ongelma kuin Helsingin Olympiastadionillakin. Ongelman nimi on juoksurata. Se vie kentän kauemmas katsomoista ja latistaa hieman tunnelmaa, kun edes stadikan parhailta mestoilta ei pääse lähelle pelitapahtumia. Siitäkin huolimatta tunnelma Herthan peleissä on etenkin suomalaisnäkövinkkelistä todella hyvä, josta Herthan Ostkurve -fanipääty pitää huolen. Lisäksi vierasfaneille Berliiniin on hyvät yhteydet ja iso vieraskiintiö, joten kahdessa paikan päällä näkemässäni pelissä vierasfaneja on ollutkin paikalla n. 10 000 per matsi.

Berliinin Olympiastadion sijaitsee n. 15 minuutin U2 - tai S5 -bahn matkan päässä keskusrautatieasemalta. Asemien läheltä löytyy parit bisse- ja pikaruokapaikat, joita luonnollisesti on pilvin pimein myös stadionalueen sisäpuolella. Hertha ei lähetä matsilippuja himaan, joten mikäli olet ne ennakkoon ostanut, voit noutaa ne itäpuolen noutopisteestä henkkareita vastaan.

Stadionin porttien jälkeen ostettuihin oluttuoppeihin lisätään kahden euron pantti, jonka saat takaisin matsin aikana tai sen jälkeen. Herthan logot muovituopeissa on kiva ja taatusti kahden euron arvoinen matkamuisto ja etenkin litran leka on todella miehekäs. Puolen litran tuopin hinta keväällä 2015 oli 4 euroa, litran tuoppi seitsemän ja ensimmäiseen ostoon tulee siis kahden egen pantti vielä päälle. Miinusta siitä, että olut on alle 4 % laimennettua light-versiota, mutta silti ihan juotavaa.

Pelipäivän tohinat

Lauantai-iltapäivän pelit alkavat paikallista aikaa 15.30 eli Suomen aikaa 16.30. Stadioneille on syytä saapua hyvissä ajoin ja nautiskella tunnelmasta, ihmismerestä ja saksalaisen tehokkaasti tapahtuvasta toiminnasta. Aloitimme frendin kanssa pelipäivän pyörimällä pitkin kaupunkia ja koska Berliini on suuri kuin Jennifer Lopezin takapuoli, niin pelipäivän merkkejä ei kaduilla juurikaan näkynyt muutamaa Herthan kaulahuivia ja Eintracht Frankfurtin paitaa lukuunottamatta.

Nopea visiitti vielä hotellilla ja Haupbahnhoffin kautta matkaan. Herthan huivi fanishopista matkamuistoksi, XXL-dönerit lautaselle, olut kyytipojaksi ja eikun junaan.

Näillä eväillä Herthan matsiin.
Junassa oli jo selkeästi näkyvissä että Berliinissä pelataan tänään futista vaikka matsin alkuun oli pari tuntia aikaa. Tultiin samaan aikaan Frankfurtista tulevan junan kanssa mestoille ja ensimmäiset kilpalaulut paikallisten ja frankfurtlaisten välillä kajahti ilmoille. Mitään poliisisaattuetta tai muuta turvatoimenpiteitä ei ollut, koska jännitteitä seurojen välillä ei ollut. Toiseksi viimeisellä kierroksella Frankfurtilla ei pelissä ollut enää panosta ja Herthallekin riittäisi piste sarjapaikan säilyttämiseen. Joka tapauksessa mittava mellakkapoliisikööri oli vierasfaneja vastassa.

Das mellakkapoliisi.
Olympiastadion.
Ei muuta kuin liput kouraan ja stadikka-alueelle. Itse stadion ei näytä kovinkaan suurelta ulkopuolelta katsottuna, koska se sijaitsee osittain maan alla, mutta piha-alue on massiivinen. Matsia odotellassa voi kierrellä katsomassa muistomerkeistä missä kaikkialla olympialaisia onkaan järjestetty, tutkailla kunnon DDR-henkistä uimastadionia tai vain istuskella oluella nurmi- tai olutalueilla. Edellisen kerran keväällä 2014 Hertha - Braunschweig matsissa olin ostanut liput P1-katsomoon ihan Ostkurven viereen, mutta tällä kertaa ajattelin testata yläkatsomon toista riviä ja lohkoa 29.1, josta olikin parempi seurata peliä kuin alakurvista. Liput tuohon katsomoon maksoivat 27 euroa.

Tässä tulevia Herthan edarijätkiä?
Kirjoittelinkin viime Berliini -postauksessani Herthan matsimeiningeistä jo enemmän, mutta Rod Stewardin I'm sailing -biisistä käännetty seurahymni Nur Nach Hause -toimii aina. Matsin eka puoliaika oli kohtalaisen tylsää pallottelua eikä kummallakaan jengillä ollut juurikaan paikkoja. Vierasfanien lipputifo olikin ensimmäinen jakson viihdyttävintä antia. Onneksi oli litran olut litkittävänä.

Nur Nach Hause soi ja kaulaliinat nousevat.
Vieraiden lipputifo.
Hyvät mestat. Voin suositella 29.1 blockia muillekin!
Toisen jakson alkajaisiksi nähtiin No pyro, no party -menoa kun Eintrachtin fanit pistivät muutamat paukkupommit tulille. Vaikka Saksassa nähtyjä pelejä alkaa olemaan vyöllä jo toistakymmentä, niin ensimmäistä kertaa mun näkemissä matseissa oli pyromeininkiä. Edellisen kerran viime syksynä oli pikku savut tosin junassa, kun paineltiin Werder Bremen -fanien kanssa Mainzista pohjoiseen päin.

Tokalla puoliskolla nähtiin jo muutama maalipaikkakin, kun etenkin kotijoukkueen Valentin Stocker loi hyviä tontteja. Maaleja ei kuitenkaan nähty ja tämä oli myös ensimmäinen 0-0 nyhväys paikan päällä ulkomailla nähdyissä peleissä.

Matsin jälkeen tsekattiin vielä Herthan fanishoppi, jossa pelipaita olisi irronnut 30 eurolla. Hetken tilannetta puntaroidessa päätin kuitenkin jättää rätin sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Matsimuistona kotiin lähti kuitenkin HaHoHe -fanihuivi ja litran Hertha -tuoppi. Ilta jatkui Berliinin katuja ja pubeja kolutessa ja sunnuntaina ohjelmassa olisi trippi Potsdamiin ja Babelsberg 03:sen matsiin.
No pyro, no party!

Matsin jälkeinen stadion. Juoksuradat pois ja katsomo kenttään kiinni niin hyvä tulisi.

Regionalliga koillinen 17.5.2015, SV Babelsberg 03 - ZFC Meuselwitz 3-0

Vasemmistojengi Potsdamista

Odotin sunnuntain Regionalliga -ottelua SV Babelsbergin ja Meuselwitzin välillä jopa enemmän kuin lauantaista Herhan matsia, sillä googletusten, youtubetusten, sekä Twitter ja Futisforum -kyselyiden perusteella Babelsbergin peleissä vallitsisi kunnon vasemmistomeininki katsomossa, joten lähtökohdat olisi täysin erilaiset kuin Herthan peleissä. Babelsberg 03 on mm. suosikkiseurani FC St.Paulin ystävyysseura ja omaa samat arvot kuin isoveljensä eli punk-henkistä meininkiä rasismia ja muita ismejä vastaan. Tule sellaisena kuin olet ja jos jossain vähän pilvi haisee niin antaa haista. Myös pieniä hulinoita on esiintynyt matseissa etenkin silloin kun vierasfaneja on ollut enemmän tonteilla.

Parhaimmillaan 2.Bundesligassa pelannut potsdamilaisryhmä on ajautunut neljännen sarjatason Regionalligassa koillislohkonsa tyvipäähän eikä nousu- saati putoamisvaaraa enää ollut. Ehkä juuri siksi kauden viimeiseen kotiotteluun sai liput viidellä eurolla. Itse ostin liput Babelsbergin sivuilta jo aikaisemmin ja maksoin niistä kympin lippua kohden, mutta tuollaisia pikkuseuroja tukee mielellään.

Matsihommat

Hypättiin junaan jo joskus kympin aikaa ja puolen tunnin päästä saavuttiinkin jo Potsdamin rautatieasemalle. Sporalla suunnattiin ensin tappamaan aikaa vanhaan kaupunkiin ja käytiin samalla tarkistamassa Sanssoucin palatsi lähiympäristöineen. Olihan tuo ihan hieno paikka vaikken erityisesti noista mitään ymmärräkään.

Potsdamin menoa. Ei paljon Regionalligan peli näkynyt katukuvassa.

Mitäs muutakaan sitä kaksi miestä lomalla tekisi kun menisi katsomaan palatseja.
Matsi alkoi paikallista aikaa kahdelta, joten yhden pintaan oli jo suunnattava kohti Babelsbergin Karl-Liebknecht-Stadionia, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Potsdamin keskustasta. Vanhasta kaupungista sinne suhaa helpoiten raitiovainulla, jonka numeroa en just nyt saa päähäni.
Toinen vaihtoehto on mennä junalla muutama minuutti ja jäädä pois Babelsbergin asemalla.

Stadikalle löydettiin helposti ja sen lähialueet toivat mieleen Englannin lähiöt tiilitaloineen ja pitkine suorine katuineen. Itse Karl-Liebknecht-Stadionille mahtuu 10 500 katsojaa ja näistä 9000 on seisomapaikkoja. Ainoastaan pääkatsomo ja toinen pääty on katettuja. Katsojia Babelsbergin peleissä on kaudella 2014-2015 ollut 1500-5000 vastustajasta riippuen.

Suurena St.Paulin fanina mua luonnollisesti kiinnosti nähdä millä lailla joukkueiden ystävyyssuhde näkyy. Heti sisääntullessa tuli vastaan hampurilaisen Astra -oluen standit ja sekös sopi meille, onhan mulla tuo tyylikäs logo tatuoituna myös käteen (kuvaa ja stooria). Siitä sitten kusen kautta fanishoppiin ja viiden euron kaulaliina kaulaan ja Für immer Punk t-paita matkaan.

Wipp-Lounge Babelsbergin tyyliin.

SV Babelsberg 03 edustaa samoja arvoja kuin ystävyysseura St.Pauli.

Myös Partizan Minskin kanssa on ystävyyssuhde.
Mentiin ensimmäiselle jaksolle kunnolla ytimeen eli Babelsbergin fanikatsomoon vasemmistopunkkareiden sekaan. Kakskeppisiä ja lippuja riitti, mutta muuten tunnelma ei noussut Veikkausliigamatsia kummemmaksi. Epävireiset rummut löytyi myös ja capo yritti piiskata uneliasta porukkaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Myöskään pyroja ei nähty vaikka ne on varsin yleinen näky Potsdamissa.

Mellakkapoliiseja oli tuollakin passissa toistakymmentä, mutta heidän tehtäväkseen jäi katsoa matsia vieraskatsomosta, jossa oli paikalla tasan nolla katsojaa. Meuselwitz ei kiinnosta edes heidän omia pienilukuisia fanejaan sitä vertaa, että he lähtisivät merkityksettömään vieraspeliin. Toista olisi ollut esimerkiksi Dynamo Berliniä tai 3.Bundesligaan noussutta Magdeburgia vastaan.

Ensimmäinen puoliaika päättyi 2-0 eikä vierailijoilla ollut mitään palaa.
Kohta mennään!
Viihtyisä lähiöstadion, jossa kotifanit suoralla. Vastapäisessä katsomossa kaksi poliisia tarkkaili katsomoa koko matsin ajan kaukoputkella.

Friends will be friends.

Love football - Hate racism.
Toiselle puoliajalle vaihdettiin mestat päätykatsomoon ihan vaan vaihtelun vuoksi. Yksi maali nähtiin vielä ja lopuksi Babelsbergin pelaajat kävivät kauden vikan kotimatsin kunniaksi vielä kiittämässä fanejaan. Kaiken kaikkiaan ihan nasta matsi ja kivaa vaihtelua Bundesligan ja 2.Bundesligan peleihin. Pelin tasoa jos vertaa Suomeen, niin uskoisin että parhaat joukkueet pärjäisivät Veikkausliigassa, mutta Babelsbergin nykytaso tuskin riittäisi Ykköstä korkeammalle.

Me jatkettiin matkaa lähikuppilaan, siitä Wannsenin biergarteniin ja lopuksi Berliiniin schnizeleiden ja bissekannujen ääreen. Tulihan käytyä ja taas on yhtä kokemusta rikkaampi. Sitä vartenhan näitä reissuja tehdään!
Ultras Babelsberg Nulldrei Finland.


Danke schön mielenkiinnosta ja pysykäähän matkassa. Kaudella 2015-2016 mennään todennäköisesti taas!

-Laamanaama


Ein bier bitte!
Facebook
Twitter
Instagram Follow

perjantai 26. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 matkat - futista Lontoossa ja Saksassa sekä aurinkoa Euroopassa.

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (SIIRTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Vuosi 2014 vetelee viimeisiään ja ajattelin sen kunniaksi koota yhteen vuoden aikana matkailurintamalla tapahtuneita reissuja. Mitään megaspektaakkelijuttuja kaukomaille ei vuodelle mahtunut, mutta viisi reissua silti, joissa pääpaino oli futishommissa. Keväällä pyöreän pallon perässä tuli käytyä ensin ensin Lontoossa ja sitten yhdistelmäreissulla Berliinissä sekä Dresdenissä, ja syksyllä vielä Düsseldorfin lähimaastossa. Näiden lisäksi lomakuvioihin mahtui myös elämäni ensimmäinen reissu Sveitsiin sekä pakettimatkakokeilu Kreikan Lefkasiin, joten ikuista matkakuumetta sai taltutettua oikein mukavasti.

Futismatkailua Lontoossa - West Ham & Charlton 

 

London Tower iltavalaistuksessa.
Koska kaikista muista tämän vuoden matkoista on tullut kirjoiteltua blogiin paitsi Lontoosta, niin voisin kiinnostuneille tykittää vähän vinkkejä ja kokemuksia Lontoon futisrintamalta. Frendin kanssa päätettiin huhtikuun alussa lähteä tsekkailemaan suosikkijoukkueidemme kohtaamista Valioliigassa, kun mun suosikki West Ham sai vastaansa frendin suosikkitiimin Liverpoolin. Liput West Hamin peleihin saa kätevästi seuran lipunmyyntisivujen kautta ja jos on tarpeeksi ajoissa liikkeellä, niin yleensä niitä riittää myös isoja (ManU, Man City, Arsenal, Tottenham, Liverpool, Chelsea) seuroja vastaan. Jotta pääset lippuja ostamaan, sinun täytyy rekisteröityä ensin tuolla lipunmyyntisivuilla ja ostotapahtuman jäkeen ne toimitetaan postitse kotiosoitteeseen.

Liput tuohon West Ham-Liverpool matsiin, jonka Pool vei 2-1, maksoivat alakatsomoon yli 80 euroa. Toki tuossa pelissä oli hieman Liverpool-lisää mukana, mutta hinnat kertovat karua kieltään siitä missä brittijalkapallossa tällä hetkellä mennään. Kyllähän turistit voivat yhdestä pelistä helposti tuon maksaa, mutta jos ajattelee perus lädiä, niin aika paljon saa miettiä kuinka rahoittaa 19 kotipeliä kauden aikana.

Englannissa futis pääsarjatasolla on bisnestä pahimmasta päästä ja kaukana on ne ajat, kun laji oli työvaenluokan hupia. Lippujen hinnat ovat esimerkiksi Saksan Bundesligan peleihin verrattuna moninkertaiset eikä tunnelma brittistadikoilla useinkaan yllä Bulin tunnelman tasolle, lähinnä juuri siitä syistä, että liput ovat kalliita eikä tunnelmaa nostattavia seisomakatsomoja ole. Joten jos puhtaasti futiskulttuurin takia reissuun lähtee, niin suosittelen ehdottomasti Saksaa enemmän. Toisaalta brittein saarilla on oma hieno tunnelmansa ja jokaisen vähänkään futiksesta kiinnostuneen pitäisi ehdottomasti käydä ainakin kerran futispelissä Brittein saarilla.

West Hamin kotistadion Boleyn Ground tai Upton Park, kuten se yleisesti tunnetaan, sijaitsee itä-Lontoossa, noin 30 minuutin metromatkan päässä Lontoon keskustasta. Stadionin lähistö on varsin maahanmuuttajahenkistä seutua ja vieri vieressä on erilaisia etnisiä pikaruokaloita ja muutama West Ham -fanien kantabaari, josta haetaan vauhtia peleihin. Matsipäivinä muuten niin hiljainen ympäristö muuttuu täysin ja lähikadut ovat täpötäynnä viininpunaisiin väreihin pukeutuneita Hammers -faneja.    

Stadikalle kannattaa mennä hyvissä ajoin ja käydä nuuhkimassa tunnelmaa esimerkiksi Boleyn Pubissa, joka sijaitsee 100 metriä stadionista eteenpäin. Itse stadikalla paras tunnelma on päädyissä, mutta matsin näkee parhaiten sivukatsomoista. Upton Park on sen verran pienikokoinen (kapasiteetti 35 000 katsojaa) stadion, että joka katsomonosasta näkee matsitapahtumat hyvin, eikä mitään suuria näkörajoituksia ole. Itse olen pari matsia katsellut rankkarialueen kohdilta Alpari Standista eikä noissa mestoissa ainakaan ole valittamista. Jos matsin jälkeen on kiire jonnekin, niin kannattaa kävellä Upton Parkin metroaseman sijaan Plaistown asemalle, jolloin pääset todennäköisesti nopeammin Lontoon keskustaan.

Upton Park.

Maskotin Bubbles nimi tulee West Hamin Forever Blowing Bubbles -tunnusbiisistä.
Jussi Jääskeläinen on Valioliigan ainoa suomalaispelaaja kaudella 2014-2015.
Steve G ratkaisi huhtikuisen ottelun kahdella maalillaan.
Tässä niistä ensimmäinen pilkulta.
Kohtalaiset mestat.
Toinen matsi mitä tuolla samalla reissulla käytiin tihrustamassa oli toisen sarjatason eli Championshipin matsi Charlton Athleticin eli Addicsin ja Readingin välillä. Greenwichin lähellä sijaitseva 27 000 katsojaa vetävä Valley Stadium on perusbrittiläinen stadion, joka sijaitsee nimensä mukaisesti laaksossa, kuuden kilometrin päässä Lontoon keskustasta ja sinne pääsee kätevästi lähijunalla.

Mitään suurta kiimaa ei tuossa pelissä ollut, vaikka Readingillä olikin vielä ohuet saumat päästä Valioliigan nousukarsintoihin. 0-1 päättynyt peli oli kuitenkin tunnelmaltaan varsin hyvä, sillä muutama tuhat vieraskannattajaa piti omassa päätykatsomossaan hyvin mökää ja Charltoninkin faniryhmä veti keski-Eurooppalaistyylisiä chanttejä varsin iloisesti. Lippuja Addicsin kotipeleihin saa helpoiten heidän nettisivuiltaan ja nekin lähetetään himaan postitse. Tarkkoja paikkoja ei tosin pysty valitsemaan, vaan ainoastaan katsomonosan. Lippujen hinnat vaihtelevat 25 eurosta ylöspäin vastustajasta ja katsomosta riippuen. Charltonin kotipeliä suosittelen etenkin futisromantikoille, sillä ainoastaan huippusarjoja seuraavalle tuularille eivät joukkueet tai pelaajat ehkä sytytä tarpeeksi. Suomalisille Charlton on tullut tutuksi eniten Jonatan Johanssonin kautta, kun Tintti pelasi siellä kaudet 2000-2006.

Hevospoliisit pitivät järjestystä yllä matsin jälkeen. Molempien jengien fanit lähtivät Stadionilta sulassa sovussa.
Pakollinen turrekuva.

Epävirallisia fanituotteita myynnissä Valleyn edustalla.

Readingin fanit pitivät hyvin mökää läpi ottelun. Tässä juhlitaan ottelun ainoaa maalia.

   Muut vuoden 2014 reissut kuvina

Koska muista reissuista löytyy blogista jo jutut, niin laitetaan loppuun vielä best of -kuvia aikajärjestyksessä.

Italia ja Sveitsi - Milano, Lugano, Bellinzona & Davos (maaliskuu 2014)

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/10/sveitsin-helmia-lugano-bellinzona.html
http://laamanaama.blogspot.fi/2014/11/davos-laskettelua-latkaa-ja.html

Päiväretkellä Milanossa. Kerran käynyt aikaisemmin eikä kaupunki ole tehnyt oikeen mitään isompaa vaikutusta.
Interin fanishopissa tuli käytyä, kun matkalla tuli vastaan.
Lugano on yksi Euroopan kauneimmista kaupungeista.
Maaliskuinen Lugano.
Vanha mies lukee päivän lehteä.
Ruokakojuja.
Laituri paratiisiin.
Wilhelm Tell.
Monte Brén huisa näköalapaikka.
Oo ku kotonas.
Kohta mennään!
Portti Luganoon.
Bussimatka Bellinzonasta Davosiin vuoristotietä pitkin. Pieniä kyliä siellä täällä.
Mitä enemmän noustiin, sitä enemmän talvisemmaksi maisemat muuttui.

Davosin keskustaan. Pääkadun yleisimmät jalkineet on laskettelumonot.
Parsennin huipulla.
Kelpaa olla.
Bellinzonan vanha kaupunki.
Perusposea Bellinzonan yhdellä kolmesta linnoituksesta.
Lippu korkealla.
Bellinzona ja sen linnoja.
Rauhallisuus.
Bellinzona illalla.

 Berliini & Dresden - huhtikuu 2014

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/09/futiksen-perassa-berliinista-dresdeniin.html

Brandenburger Tor

Rheinlandin bisset keväisen päivän kunniaksi.
Berliinin Olympiastadikan vierestä löytyy myös vanhan liiton uimastadion.
Olympiarenkaat toivottaa tervetulleeksi Berliinin Olympiastadikalle.
Bundesligaa!
25 asteen helteillä teki litran olut hyvää.
Hertha BSC ja Ostkurven tifoilut.
Berliinin toinen ammattilaisjoukkue 1.Union Berlin. Itä-Berliinin lutuuriryhmä.
Seisomakatsomossa riittää tunnelmaa. Vahva suositus 2.Bundesligan Union Berlinille!
1.Union Berlin - Kaiserslautern. Alex Ring antamassa vierailijoille vaparia.
Dynamo Dresden - Karlsruhe ja aivan huikea K-Block fanipääty.
Dy-na-mo!
Dynamo Dresdenin huliosaston viikatemeinikiä.
Dresden ja vanha kaupunki.
Kuvankaunis Dresden.

Lefkas - heinä-elokuu 2014

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/09/pakettimatka-lefkasiin-uhka-vai.html

Rolling Stones -henkiset ikkunat Nidrissä.
Nidri.

Happy Hour hyydyttää niin koiran kuin turistinkin.
Lefkasin kuuluisin biitsi on Porto Katsiki.
Porto Katsikin kirkkaat vedet.
Pefkoulia Beachillä pääsi haistelemaan aaltojakin.
Meganisin saari.

Meganisin satama.

Düsseldorf, Oberhausen, Gelsenkirchen, Mainz & Mönchengladbach - loka-marraskuu 2014. 

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/11/laamanaaman-halpamatkat-esittaa.html

Düsseldorfilainen Alt-bier tarjoillaan kahden desilitran laseista.
Mainz ja You'll Never Walk Alone.
Mainz 05:sen tyylikäs ja tunnelmallinen Coface Arena sijaitsee keskellä peltoa.
Joen oikealle puolelle jäävä Kö on Düsseldorfin pääostoskatu.
Düsseldorfin parasta antia on vanha kaupunki ja joen varren kävelytie.
Pitihän sitä maistella pitkästä aikaa hampurilaista Astra-oluttakin vaikka Düsseldorfissa oltiinkin.
Mönchengladbachin Borussia Parkissa oli menoa.

Myös Schalken matsissa Augsburgia vastaan oli meininki kohdillaan.
Sellainen oli Laamanaaman matkailuvuosi 2014. Jännä nähdä mitä vuosi 2015 tuo tullessaan...

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial