Kolmas Stadin Derby puolueettomin espoolaissilmin

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (SIIRTYY AUTOMAATTISESTI 3 SEKUNNIN KULUTTUA)

Niinkuin jotkut on saattanut jo huomatakin, niin futismatkailu on erittäin lähellä sydäntäni ja koska seuraava reissu Suomen rajojen ulkopuolelle pyöreän pallon perässä on vasta keväällä, niin ajattelin ottaa tarkempaan syyniin Veikkausliigan mielenkiintoisimman ja lutuurisimman otteluparin. 24.8 pelattiin kauden kolmas ja viimeinen Stadin Derby eli Helsingin paikallisottelu HJK:n ja Veikkausliigaan täksi kaudeksi nousseen HIFK:n välillä. Kauden kaksi edellistä kohtaamista olivat molemmat päättyneet sopuisasti 1-1, joten kolmanteen otteluun riitti panosta kentällä sekä katsomossa.

Aikaisemmat matsit olivat ylittäneet uutiskynnyksen myös keski-eurooppalaishenkisen tunnelman sekä soihduttamisen takia ja jälkimmäinenhän ei tietenkään ole Suomessa sakkojen uhalla sallittua. Tämän vuoksi poliiseja hauvoineen ja heppoineen olikin stadionin nurkilla normaalia enemmän, ettei kukaan vain pystyisi tuomaan soihtuja mestoille. HJK:n fanipääty kuitenkin tässä onnistui ja en usko, että Sonera Stadionilla oli ketään muita kuin Palloliiton edustajia ketä tämä harmitti, sen verran paljon ainakin kännykkäkamerat joka puolella ennen ottelua sytytettyä soihtua kuvasi. Kysymys kuuluukin, että eikö soihdutukset voisi sallia, jos niistä sovitaan etukäteen tai lupa annettaisiin jollekin katsomonosalle?

Onko soihduttaminen oikeasti keneltäkään mitään pois?

No Pyro, No Party.

Halusin valmistautua matsiin vähän samalla lailla kuin jos olisin Saksassa katsomassa paikallista futista eli ottamalla lähibaarissa pari bisseä ja mennä hyvissä ajoin stadikalle katselemaan viboja. Päätin hakea lähikaupasta frendejä odotellessa yhden käsikaljan ja nautiskella sitä stadikan läheisyydessä tutkaillen samalla paikalle saapuvia faneja ja poliisien armeijaa. Saavuin sopivasti tonteille kun Klubifanien marssi alkoi rokkimäkin kulmilta, mutta loppujen lopuksi yllättävän pieni määrä porukkaa marssille osallistui. Ääntä kuitenkin lähti kivasti ja ensimmäiset paukkupommit räjähtivät. Paikalle vahingossa eksyneiden ilmeet olivat näkemisen arvoiset ja monille taisi tulla yllätyksenä koko matsi. Ei ihan normi Veikkausliigan maanantai-peli.

Klubifanien marssi sujui rauhallisesti poliisien valvovan silmän alla.

Manskulla oleva kuppainen Karhuministeri on toiminut pre-match paikkana joskus myös Huuhkajien matsia ennen, joten se sai kelvata tälläkin kertaa. Neloskarhu 4,50 € ja eikun kohti Sonskia. Toisin kuin ulkomailla, niin tällä kertaa ei tullut käytyä huiviostoksilla, koska en varsinaisesti osaa kannattaa kumpaakaan stadilaisjengiä enkä näe huiville käyttöä. Valitsimme mielekkäämmän vaihtoehdon ja suuntasimme aina niin edullisille stadionolueille kevyeeseen 7 euron kappalehintaan. Liput loppuunmyytyyn matsiin oli hommattu aurinkoiseen itäkatsomoon ja koska emme pitäneet kiirettä katsomoon siirtymisen kanssa ei meillä ollut enää saumoja vierekkäisiin istumapaikkoihin. Tämähän ei kuitenkaan haitannut, vaan otimme seisomapaikat HJK-päädyn puoleisen sivukatsomon yläriviltä, josta pystyi yhdistämään monta asiaa: futiksen, auringon ja fanipäätyjen seuraamisen.

Klubipäädyn vakuuttavaa menoa.

Matsin pelilliseen analyysiin en sen kummemmin pureudu vaan sen tehkööt alan ammattilaiset. Joka tapauksessa ensimmäisellä puoliajalla nähtiin yksi maali, kun Formose Mendy vei Klubin 1-0 johtoon komealla chipillä 38. minuutin jälkeen. Eka jakso oli pelillisesti jopa hieman tylsä, mutta johtomaali kuitenkin avasi peliä enemmän. Klubin avausmaalin jälkeen oli taas pyrojen aika, mutta tällä kertaa hieman laimeammin kuin ennen peliä.

1-0 taululle ja saa savuttaa.

Kaikki ei päässyt loppuunmyytyyn Derbyyn.

58.minuutilla HIFK tuli tasoihin Jukka Sinisalon maalilla ja vieraspääty sekosi. Maaleja ei kuitenkaan nähty enempää vaikka puolittaisia mestoja oli molemmilla ja näin ollen Stadin herruus Veikkausliigassa jäi kolmen tasurin myötä ratkaisematta. Näin puolueettomin silmin lukemat kentällä olivat oikeutetut ja samaa voi sanoa myös faneista. HJK-faneja oli stadikalla luonnollisesti enemmän, mutta Stadin Kingit olivat ehkä hieman isommalla köörillä täyttäneet oman päätynsä. Molempien jengien fanit pitivät loistavaa meteliä ja yhtään hiljaista hetkeä ei tullut. Chanttivariaatioita oli monia ja porukka viihtyi. Tunnelmaa oli kuin Saksan Bundesligassa, mutta toki pienoiskoossa.

HIFK:n pääty pisti näyttävästi kampoihin.

Ilman Palloliiton naurettavia uhkailuja sakoista ja tyhjille katsomoille pelaamisesta olisi katsomossa nähty varmasti vieläkin parempaa menoa. Mutta kyllä näihin peleihin joka tapauksessa ennemmin menee kuin panoksettomiin rahastushöntsiin. Lutuuripisteet 8/10.
Ensi kaudella uudestaan, futiskulttuurin vuoksi.

Sinä olet jalkapallokulttuuri.

 -Laamanaama

Facebook
Twitter
Instagram 
Bloglovin  

Vuoden 2014 matkat - futista Lontoossa ja Saksassa sekä aurinkoa Euroopassa.

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (SIIRTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Vuosi 2014 vetelee viimeisiään ja ajattelin sen kunniaksi koota yhteen vuoden aikana matkailurintamalla tapahtuneita reissuja. Mitään megaspektaakkelijuttuja kaukomaille ei vuodelle mahtunut, mutta viisi reissua silti, joissa pääpaino oli futishommissa. Keväällä pyöreän pallon perässä tuli käytyä ensin ensin Lontoossa ja sitten yhdistelmäreissulla Berliinissä sekä Dresdenissä, ja syksyllä vielä Düsseldorfin lähimaastossa. Näiden lisäksi lomakuvioihin mahtui myös elämäni ensimmäinen reissu Sveitsiin sekä pakettimatkakokeilu Kreikan Lefkasiin, joten ikuista matkakuumetta sai taltutettua oikein mukavasti.

Futismatkailua Lontoossa - West Ham & Charlton 

 

London Tower iltavalaistuksessa.

Koska kaikista muista tämän vuoden matkoista on tullut kirjoiteltua blogiin paitsi Lontoosta, niin voisin kiinnostuneille tykittää vähän vinkkejä ja kokemuksia Lontoon futisrintamalta. Frendin kanssa päätettiin huhtikuun alussa lähteä tsekkailemaan suosikkijoukkueidemme kohtaamista Valioliigassa, kun mun suosikki West Ham sai vastaansa frendin suosikkitiimin Liverpoolin. Liput West Hamin peleihin saa kätevästi seuran lipunmyyntisivujen kautta ja jos on tarpeeksi ajoissa liikkeellä, niin yleensä niitä riittää myös isoja (ManU, Man City, Arsenal, Tottenham, Liverpool, Chelsea) seuroja vastaan. Jotta pääset lippuja ostamaan, sinun täytyy rekisteröityä ensin tuolla lipunmyyntisivuilla ja ostotapahtuman jäkeen ne toimitetaan postitse kotiosoitteeseen.

Liput tuohon West Ham-Liverpool matsiin, jonka Pool vei 2-1, maksoivat alakatsomoon yli 80 euroa. Toki tuossa pelissä oli hieman Liverpool-lisää mukana, mutta hinnat kertovat karua kieltään siitä missä brittijalkapallossa tällä hetkellä mennään. Kyllähän turistit voivat yhdestä pelistä helposti tuon maksaa, mutta jos ajattelee perus lädiä, niin aika paljon saa miettiä kuinka rahoittaa 19 kotipeliä kauden aikana.

Englannissa futis pääsarjatasolla on bisnestä pahimmasta päästä ja kaukana on ne ajat, kun laji oli työvaenluokan hupia. Lippujen hinnat ovat esimerkiksi Saksan Bundesligan peleihin verrattuna moninkertaiset eikä tunnelma brittistadikoilla useinkaan yllä Bulin tunnelman tasolle, lähinnä juuri siitä syistä, että liput ovat kalliita eikä tunnelmaa nostattavia seisomakatsomoja ole. Joten jos puhtaasti futiskulttuurin takia reissuun lähtee, niin suosittelen ehdottomasti Saksaa enemmän. Toisaalta brittein saarilla on oma hieno tunnelmansa ja jokaisen vähänkään futiksesta kiinnostuneen pitäisi ehdottomasti käydä ainakin kerran futispelissä Brittein saarilla.

West Hamin kotistadion Boleyn Ground tai Upton Park, kuten se yleisesti tunnetaan, sijaitsee itä-Lontoossa, noin 30 minuutin metromatkan päässä Lontoon keskustasta. Stadionin lähistö on varsin maahanmuuttajahenkistä seutua ja vieri vieressä on erilaisia etnisiä pikaruokaloita ja muutama West Ham -fanien kantabaari, josta haetaan vauhtia peleihin. Matsipäivinä muuten niin hiljainen ympäristö muuttuu täysin ja lähikadut ovat täpötäynnä viininpunaisiin väreihin pukeutuneita Hammers -faneja.    

Stadikalle kannattaa mennä hyvissä ajoin ja käydä nuuhkimassa tunnelmaa esimerkiksi Boleyn Pubissa, joka sijaitsee 100 metriä stadionista eteenpäin. Itse stadikalla paras tunnelma on päädyissä, mutta matsin näkee parhaiten sivukatsomoista. Upton Park on sen verran pienikokoinen (kapasiteetti 35 000 katsojaa) stadion, että joka katsomonosasta näkee matsitapahtumat hyvin, eikä mitään suuria näkörajoituksia ole. Itse olen pari matsia katsellut rankkarialueen kohdilta Alpari Standista eikä noissa mestoissa ainakaan ole valittamista. Jos matsin jälkeen on kiire jonnekin, niin kannattaa kävellä Upton Parkin metroaseman sijaan Plaistown asemalle, jolloin pääset todennäköisesti nopeammin Lontoon keskustaan.

Upton Park.

Maskotin Bubbles nimi tulee West Hamin Forever Blowing Bubbles -tunnusbiisistä.

Jussi Jääskeläinen on Valioliigan ainoa suomalaispelaaja kaudella 2014-2015.

Steve G ratkaisi huhtikuisen ottelun kahdella maalillaan.

Tässä niistä ensimmäinen pilkulta.

Kohtalaiset mestat.

Toinen matsi mitä tuolla samalla reissulla käytiin tihrustamassa oli toisen sarjatason eli Championshipin matsi Charlton Athleticin eli Addicsin ja Readingin välillä. Greenwichin lähellä sijaitseva 27 000 katsojaa vetävä Valley Stadium on perusbrittiläinen stadion, joka sijaitsee nimensä mukaisesti laaksossa, kuuden kilometrin päässä Lontoon keskustasta ja sinne pääsee kätevästi lähijunalla.

Mitään suurta kiimaa ei tuossa pelissä ollut, vaikka Readingillä olikin vielä ohuet saumat päästä Valioliigan nousukarsintoihin. 0-1 päättynyt peli oli kuitenkin tunnelmaltaan varsin hyvä, sillä muutama tuhat vieraskannattajaa piti omassa päätykatsomossaan hyvin mökää ja Charltoninkin faniryhmä veti keski-Eurooppalaistyylisiä chanttejä varsin iloisesti. Lippuja Addicsin kotipeleihin saa helpoiten heidän nettisivuiltaan ja nekin lähetetään himaan postitse. Tarkkoja paikkoja ei tosin pysty valitsemaan, vaan ainoastaan katsomonosan. Lippujen hinnat vaihtelevat 25 eurosta ylöspäin vastustajasta ja katsomosta riippuen. Charltonin kotipeliä suosittelen etenkin futisromantikoille, sillä ainoastaan huippusarjoja seuraavalle tuularille eivät joukkueet tai pelaajat ehkä sytytä tarpeeksi. Suomalisille Charlton on tullut tutuksi eniten Jonatan Johanssonin kautta, kun Tintti pelasi siellä kaudet 2000-2006.

Hevospoliisit pitivät järjestystä yllä matsin jälkeen. Molempien jengien fanit lähtivät Stadionilta sulassa sovussa.

Pakollinen turrekuva.

Epävirallisia fanituotteita myynnissä Valleyn edustalla.

Readingin fanit pitivät hyvin mökää läpi ottelun. Tässä juhlitaan ottelun ainoaa maalia.

   Muut vuoden 2014 reissut kuvina

Koska muista reissuista löytyy blogista jo jutut, niin laitetaan loppuun vielä best of -kuvia aikajärjestyksessä.

Italia ja Sveitsi - Milano, Lugano, Bellinzona & Davos (maaliskuu 2014)

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/10/sveitsin-helmia-lugano-bellinzona.html
http://laamanaama.blogspot.fi/2014/11/davos-laskettelua-latkaa-ja.html

Päiväretkellä Milanossa. Kerran käynyt aikaisemmin eikä kaupunki ole tehnyt oikeen mitään isompaa vaikutusta.

Interin fanishopissa tuli käytyä, kun matkalla tuli vastaan.

Lugano on yksi Euroopan kauneimmista kaupungeista.

Maaliskuinen Lugano.

Vanha mies lukee päivän lehteä.

Ruokakojuja.

Laituri paratiisiin.

Wilhelm Tell.

Monte Brén huisa näköalapaikka.

Oo ku kotonas.

Kohta mennään!

Portti Luganoon.

Bussimatka Bellinzonasta Davosiin vuoristotietä pitkin. Pieniä kyliä siellä täällä.

Mitä enemmän noustiin, sitä enemmän talvisemmaksi maisemat muuttui.

Davosin keskustaan. Pääkadun yleisimmät jalkineet on laskettelumonot.

Parsennin huipulla.

Kelpaa olla.

Bellinzonan vanha kaupunki.

Perusposea Bellinzonan yhdellä kolmesta linnoituksesta.

Lippu korkealla.

Bellinzona ja sen linnoja.

Rauhallisuus.

Bellinzona illalla.

 Berliini & Dresden - huhtikuu 2014

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/09/futiksen-perassa-berliinista-dresdeniin.html

Brandenburger Tor

Rheinlandin bisset keväisen päivän kunniaksi.

Berliinin Olympiastadikan vierestä löytyy myös vanhan liiton uimastadion.

Olympiarenkaat toivottaa tervetulleeksi Berliinin Olympiastadikalle.

Bundesligaa!

25 asteen helteillä teki litran olut hyvää.

Hertha BSC ja Ostkurven tifoilut.

Berliinin toinen ammattilaisjoukkue 1.Union Berlin. Itä-Berliinin lutuuriryhmä.

Seisomakatsomossa riittää tunnelmaa. Vahva suositus 2.Bundesligan Union Berlinille!

1.Union Berlin - Kaiserslautern. Alex Ring antamassa vierailijoille vaparia.

Dynamo Dresden - Karlsruhe ja aivan huikea K-Block fanipääty.

Dy-na-mo!

Dynamo Dresdenin huliosaston viikatemeinikiä.

Dresden ja vanha kaupunki.

Kuvankaunis Dresden.

Lefkas - heinä-elokuu 2014

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/09/pakettimatka-lefkasiin-uhka-vai.html

Rolling Stones -henkiset ikkunat Nidrissä.

Nidri.

Happy Hour hyydyttää niin koiran kuin turistinkin.

Lefkasin kuuluisin biitsi on Porto Katsiki.

Porto Katsikin kirkkaat vedet.

Pefkoulia Beachillä pääsi haistelemaan aaltojakin.

Meganisin saari.

Meganisin satama.

Düsseldorf, Oberhausen, Gelsenkirchen, Mainz & Mönchengladbach - loka-marraskuu 2014. 

 

http://laamanaama.blogspot.fi/2014/11/laamanaaman-halpamatkat-esittaa.html

Düsseldorfilainen Alt-bier tarjoillaan kahden desilitran laseista.

Mainz ja You'll Never Walk Alone.

Mainz 05:sen tyylikäs ja tunnelmallinen Coface Arena sijaitsee keskellä peltoa.

Joen oikealle puolelle jäävä Kö on Düsseldorfin pääostoskatu.

Düsseldorfin parasta antia on vanha kaupunki ja joen varren kävelytie.

Pitihän sitä maistella pitkästä aikaa hampurilaista Astra-oluttakin vaikka Düsseldorfissa oltiinkin.

Mönchengladbachin Borussia Parkissa oli menoa.

Myös Schalken matsissa Augsburgia vastaan oli meininki kohdillaan.

Sellainen oli Laamanaaman matkailuvuosi 2014. Jännä nähdä mitä vuosi 2015 tuo tullessaan...

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial