Laamanaaman halpamatkat esittää - Bundesligaa, döneriä ja parit oluet

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (YHDISTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Lennot:
Helsinki - Düsseldorf - Helsinki 31.10 - 3.11 199 euroa / henkilö

Matsit:
31.10 Schalke 04 - FC Augsburg 26 euroa / henkilö
1.11 Mainz 05 - Werder Bremen 15 euroa henkilö
2.11 Borussia Möchengladbach - Hoffenheim 27,50 euroa / henkilö

Matsiliput.

Uuh, aah ja taas mentiin. Tällä kertaa retkemme määränpää oli läntinen Tomm.. -Saksa, jossa osa seurueestamme vietti aikaa myös reilu vuosi sitten. Silloin yövyimme Kölnissä ja teimme sieltä pistohyökkäyksiä Leverkuseniin ja Düsseldorfiin, mutta nyt olimme ensin yhden yön Oberhausenissa ja sen jälkeen pari yötä Düsseldorfissa. Matseja valittaessa oli tarkoitus mennä sellaisille stadikoille, joissa ei ole tultu käytyä ja itselleni kaikki kolme mestaa olivat uusia. Seuroista tosin Augsburgin olin nähnyt livenä jo pari kertaa aiemmin ja Werder Bremenin sekä Mainzin kerran.

Lippujen hankinnan kannalta akuutein matsi oli Schalke 04:n kotipeli Augsburgia vastaan. Tiketit tulivat myyntiin heinäkuun lopulla ja vaikka lentojakaan ei vielä ollut, saatika reissuun lähtevien henkilöiden nimiä, niin liput oli pakko ostaa heti myynnin alettua, ettei tarvinnut turvautua ViaGoGo:n riistoperseilyyn. Homma hoitui suoraan Schalken lipunmyyntisivujen kautta ja koska suurin osa lipuista oli mennyt jo seuran jäsenille, niin paikat löytyivät vierasfanien yläpuolelta blockista 65. Hintaa lipuille 26 euroa.

Mainzin sekä Mönchengladbachin matseihin liput hoituivat myös kätevästi seurojen online -kaupoista. Tarkoitus oli mennä mahdollisimman lähelle fanipäätyjä ja Mainzin pelissä oltiinkin seisomakatsomon ytimessä ja M'bachin matsissa yläkulman alariveillä. Mainzin matsiin seisomapaikat irtosi 15 eurolla ja suomalaisille helposti lausuttavan Mönchengladbachin peliin 27,50 eurolla.

Lähtökohdat otteluihin olivat herkulliset, sillä alkukauden rämpinyt ja valmentaja Jens Kellerin pois potkinut Schalke 04 oli pestannut penkin taakse Roberto Di Matteon. Mainz puolestaan oli kärsinyt kauden ensimmäisen tappion edelliskierroksella Wolfsburgia vastaan ja nyt vastassa oli seuran U23-joukkueesta päävalmentajaksi nousseen Viktor Skrypnykin debyytti Werder Bremenin riviessä. Sarjajumbo Werder tarvitsi pisteitä todella kipeästi, ettei jo alkukaudesta jäisi putoamisviivan alle. Kolmannessa ottelussa todella vahvan alkukauden pelannut Borussia Möchengladbach kohtasi Hoffenheimin. Kumpikaan joukkue ei yhdeksän kierroksen jälkeen ollut vielä suostunut häviämään peliäkään. Tässä vaiheessa suosittelen korkkaamaan saksalaisen oluen tai ainakin pistämään bratwurstin poskeen. Nyt mennään virtuaalimatkalle Saksaan! Das ist gut!

Perjantai 31.10 Helsinki - Düsseldorf, Oberhausen & Gelsenkirchen

Kellon soidessa pimeänä perjantai-aamuna klo 5.00 harva ihminen olisi onnellinen. Mulla oli kuitenkin syy siihen. Yksi osa onnellisuutta on perinteeksi muodostunut Bundesliga -reissu ja vaikka herätys ja lähtö on aikaisin, ei väsymystä noilla hetkillä tunne. Matkaseurueemme koostui kahdesta Espoon kermaperseestä sekä uusista tulokkaista, Someron sulttaanista ja Hämeenlinnan hampuusista.

Kyseisen kokoonpanon kanssa oli deitit lentoaseman Cesar's aamupalabuffetissa, joka on perinteisesti toiminut oivana lähtöpaikkana aamulennoilla. Aamukuudelta aukeavassa mestassa saa pakin täyteen aamupalabuffassa samaan hintaan kuin mitä maksaisit chekkauksen jälkeen kahvista, mehusta ja kuppaisesta ruisleivästä. Kun tuhdit aamupalat oli vedetty naamariin ja fiilistelty tulevaa reissua, oli aika siirtyä turvatarkastukseen ja portille. Tässä vaiheessa Someron sulttaani ja Hämeenlinnan hampuusi olivat kovin näreissään, etteivät he ehtineet aamu-oluelle Oak Barrelliin, mutta saahan sitä olutta ilmeisesti Saksastakin vaikkei se siellä yhtä kallista olekaan kuin Suomessa.

Lento otti ja lähti, joten Someron sekä Hämeenlinnan sankarit saivat kaipaamansa ja ansaitsemansa oluensa. Espoon bättrefolk odottelin mieluusti ensipuraisua Saksaan asti, sillä oluen juominen oluen juomisen takia on vähän turhaa hommaa. Düsseldorfiin saavuttaessa edullisin tapa päästä pois kentältä on ottaa Sky train lentoaseman juna-asemalle ja hypätä sieltä haluamaansa junaan. Pienenä vihjeenä, ihan turhaan ostat mitään lippua Sky Trainiin, ei siellä kukaan niitä tarkista viiden minuutin matkan aikana. Juna-asemalta voit ostaa liput joko automaatista tai palvelutiskiltä, mutta muista, että jos olet vielä saman illan aikana menossa esim. Schalken peliin, niin lipulla pääset jo kulkemaan jos vain menet Stadionin suuntaan. Meillä oli majoitus varattu Oberhausenista, joka on puolen tunnin junamatkan päässä lentokentältä ja vartin päästä Gelsenkirchenistä, jonne perjantai-ilalla olimme suuntaamassa.

Oberhausen on 210 000 asukkaan kaupunki, joka vaikutti monellakin tavalla Espoolta ilman purjeveneitä ja pappa betalar -meninkiä. Laajalla alueella oli monta keskustaa, mutta oikein ei tiennyt missä on mitäkin. Kaupungin tunnetuin paikka lienee Forssan kokoinen ostoskeskus Centro, jonne lappaa rajan takaa Hollanninkin puolelta bussilasteittain porukkaa. Kulutimme aikaa ennen hotellihuoneiden saamista vanhan kaupungin pikku pubissa maistelenne 0,2 desin paikallista Alt bieriä sekä Centron jossain jenkkihenkisessä sporttibaarissa, josta oli saksalaisuus yhtä kaukana kuin Nigeria Suomesta. Jälkimmäisessä ei oikein meininki lähtenyt, mutta ensimmäisessä sitäkin paremmin. Ensipuraisu.

Vier Alt bier danke!

Oberhausenin vanhaa kaupunkia. Ei mitään ihmeellistä.

Someron sulttaani oli aikaisemmin yöpynyt Oberhausenissa, joten suosittelujen perusteella valitsimme hotelliksi Hotel NH Oberhausenin, joka ei ollut hinnalla pilattu, mutta josta löytyi melkein kaikki se mitä neljän suomalaismiestä voi yhdeltä yöltä tarvita. Bookingin kautta varattaessa hintaa yhdelle huoneelle tuli edulliset 69 euroa. Eka yö mentiin kahden huoneen taktiikalla kun neljän hengen luukkuja ei enää ollut saatavilla. Hotellissa otetut välikuolemat piristivät kummasti ja sen jälkeen alkoikin keskittyminen illan Schalke-Augsburg matsiin hotellin saunan ja muutaman oluen turvin.

Matka junalla Oberhausenista Gelsenkirchenin Hbf:lle kesti aika tarkasti 13 minuuttia ja ottelulipulla pääsi luonnollisesti junaan ilmaiseksi. Gelsenkirchen on sininen ja sen huomasi jo junassa ja viimeistään junasta noustessa. Joka puolella näkyi Schalken kuninkaansiniset värit kaulaliinoissa, pelipaidoissa ja tottahan toki myös eroottisissa farkkuliiveissä. Päätimme ottaa Steissin pubissa oluet ja sitten siirtyä toisella junalla kohti iltavalaistuksessa upealta näyttänyttä Veltins-Arenaa. Aseman ja Stadikan välisellä 500 metrin matkalla bissekauppiaat tekivät hyvää bisnestä ja eipä siinä kauaa mennyt kun ryhmällämmekin oli jo uudet Veltins tölkit hallussa. Oltiin reilua paria tuntia ennen matsin alkua mestoilla, joten aikaa stadikan ympäristössä pyörimiseen oli reippaasti. Fanishopista liinaa kaulaan ja parit poset paikallisen farkkuliiviukon kanssa ja ei muuta kuin stadionkortin ostoon.

Veltins -Arena iltavalaistuksessa.

Fanshop

Näppituntumalta sanoisin, että noin puolella Saksan Bundesliga -stadikoista on käytössä sirullinen maksukortti, jolle lataat haluamasi summan pätäkkää ja ostat sitten mitä ostat. Kortille jääneet rahat saa myös takaisin, mutta ainakaan meillä se meni niin päin, että kortille ladattiin parikin kertaa lisää Saksan markkoja. No, nää on näitä. Veltins -tuopponen maksoi 3,90, joten se on vähemmän yllättäen ja rehdisti puolta halvempaa kuin Suomessa. Bissejonot olivat kuitenkin yllättävän pitkät, kun ainakaan yläkatsomossa ei näkynyt kaljareppujen kanssa haahuilevia työntekijöitä. Tämä taisi ollakin ainoa negatiivinen asia koko stadionilla. Erikoismaininta täytyy vielä antaa stadionin kebab dönerille, joka oli yks parhaista koskaan missään ikinä kebuista. Ich liebe Saksa!

Meidän paikat olivat yläkulmassa Augsburgin vierasfanisektion takana, josta näki matsin ihan kohtuu kivasti. Vierasfaneista ei tosin kuulunut kuin rummun pauke, sen verran kovaa meteliä kotiyleisö piti. Ennen matsin alkua ympäri stadikkaa sytytettiin kännykän valoja päälle ja näky oli kyllä komea. Huutomyrsky lähti liikkeelle juuri sillä sekunnilla, mun Schalken pelaajaesittely alkoi, eikä loppunut vasta kuin joskus matsin jälkeen.

Veltins -Arena ennen matsin alkua.

Kaulaliinahommia.

Itseäni matsissa kiinnosti yleisen pöhinän lisäksi etenkin Klaas Van Huntelaarin sekä Julien Draxlerin otteet, mutta näistä jälkimmäisen loukkaantuminen 11 sekunnin (!) pelin jälkeen pakotti Schalken vaihtamaan hänet pois. Takareisi klesaksi ja ilmeisesti loppuvuoden huili edessä. Yleisön suurin suosikki oli japanilainen laitapakki Atsudo Uchida, joka alusti ensimmäisellä jaksolla Schalken ja koko ottelun ainoan maalin uskomattoman hienolla katkolla ja laitanousullaan. Van Huntelaarin oli helppo työ pommittaa kotijoukkue kenttätapahtumiin nähden epäreiluun 1-0 johtoon ja samalla voittoon. Augsburg oli joukkueista parempi ja olisi ansainnut pelistä vähintään pisteen. Maalit kuitenkin ratkaisevat ja kun niitä ei tee hyvistä paikoistakaan huolimatta, niin vierailijat saivat lähteä tyhjin käsin kotimatkalle.

Schalke 04 ei jättänyt muhun mitään elämänmittaista tunnesidettä, mutta hienosta seurasta on toki kyse. Iso stadion voi olla myös muovinen, mutta sellaisesta ei ollut pelkoa tällä kertaa. Ellei kaikki liput kotipäätyyn olisi mennyt jo ennakkomyynnissä seuran jäsenille, olisi fiilikset olleet varmasti kovemmat, mutta Schalken meininkiä voin kyllä suositella lämpimästi kaikille futismatkailijoille. Ostakaa kuitenkin liput ajoissa niin ei tarvitse maksaa älyttömiä hintoja trokareille.

Matsin jälkeen ryhmämme oli sen verran tasaraha pitkästä päivästä, että suuntasimme suoraan hotellille. Lauantaina oli tiedossa muutaman tunnin aikainen junamatka Mainziin, joten itseään ei kannattanut polttaa ekana iltana loppuun.

Lauantai 1.11 1.FSV Mainz 05 - Werder Bremen

Lauantaille oli selvät sävelet, aamupalalle ja nokka Düsseldorfin juna-aseman kautta kohti Mainzia. Alunperin ajattelimme, että voisimme hengailla koko reissun lähellä Düsseldorfia ja tehdä sieltä käsin iskuja lähikaupunkeihin. 1.11 oli kuitenkin pyhäpäivä eikä lähistöllä pelattu pelin peliä. Toinen vaihtoehto oli mennä Hollannin puolelle PSV Eindhovenin peliin, mutta Mainz vei kuitenkin voiton vaikka PSV:ltä kovasti toivottivatkin tervetulleeksi.

Peli Mainzissa alkaisi paikallista aikaa klo 15.30 ja meidän kukkarolle sopiva 44 euron juna / naamari Mainziin kulkisi reilut pari tuntia. Halusimme olla hyvissä ajoin kaupungissa, joten liput hommattiin 10.30 lähtevään junaan. Matkalaukut törkkäistiin Düsselin HBF:n säilytyskaappiin ja pienten matkaeväiden oston jälkeen hypättiin junaan. Düsseldorfin asemalla ja junassa näkyi yllättävän paljon sarjajumbo Werder Bremenin faneja vaikka ajattelimme, ettei 340 kilometrin matka Bremenin tilanteessa vetäisi vieraskatsomoa täyteen. Väärässäpä olimme!

Jottei halpamatkoilla kaikki menisi kerrasta lapaan, niin juna otti ja hajosi heti Kölnin jälkeen. Onneksi kovin pahasta teknisestä viasta ei ollut kysymys vaikka tulimmekin Mainziin 45 aikataulusta myöhässä. Littipeukkua täytyy myös antaa matkan varren komeista maisemista, kun puolet ajasta juna tykitti Rheinin vartta ja siellä täällä oli toinen toistaan komeampaa kirkkoa ja pytinkiä jyrkkien mäkien päällä. Saavuimme kaupungiin pari tuntia ennen peliä ja hengailimme hetken aseman lähettyvillä haistellen tunnelmaa. Molempien jengien fanit olivat sulassa sovussa bissellä lähipubeissa niinkuin pitääkin. Ei ole noilla seuroilla ihan samoja jännitteitä kuin esim. HSV:llä ja Bremenillä ja hyvä niin.

Mainzin Coface Stadium sijaitsee arviolta kymmenen kilometrin päässä keskustassa keskellä ei mitään eli suomeksi sanottuna pellolla. Shuttle -bussit lähtevät aseman vierestä ja heti kun edellinen lähtee tulee seuraava tilalle. Homma toimii ihailtavasta. Myös Cofacella on käytössä arenakortti ja homma toimii samalla tavalla kuin Gelsenkirchenissä Schalken matseissa. Bitburger -olut kustansi 3,90 ja montaa minuuttia ei bisseä tarvinnut jonotella. Fanikaupasta haimme perinteisesti kotijoukkue Mainzin huivit kaulaan ja vaikka kaikkien sympatiat taisivat ollakin enemmän Werder Bremenin puolella, niin kerronkos sitä mieshuoraksi rupeaa.

Tähän matsiin hommasin liput Mainzin fanipäädyn seisomakatsomosta ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Nappasimme paikat P-blockista oikeasta yläkulmasta, josta näki katsomomeiningin sekä kentän erinomaisest. Mainz 05:sellä, niinkuin yllättävän monella muullakin saksalaisseuralla on tunnuskappaleena You'll Never Walk Alone ja täytyy myöntää, että hyvältä näytti ja kuulosti kun 30 000 fania laulaa tuota huikeaa biisiä täysilllä. Ei tuolla ehkä Liverpoolille tai Celticille pärjätä, mutta hieno meno anyways.

Pellolla puski hyvää sumua ennen peliä. Takaisin tullessa sumussa oli Hämeenlinnan hampuusi.

Coface Arenan julkisivua. Perustyylikäs ja toimiva stadion.

You'll Never Walk Alone.

Lutuuria Mainzissa.

Itse ottelu alkoi vahvassa kotijoukkueen pyörityksessä ja homma haisi vähän vaseliinihommilta. Etenkin kun avausmaali näki päivänvalonsa jo kolmen minuutin jälkeen, kun Mainzin Shinji Okazaki pisti helpohkosti pallon reppuun. Mainz vyörytti tilanteita tilanteiden perään ja 2-0 oli vain ajan kysymys, mutta toisinpa kävi. Werderin Franco Di Santo tasoitti pilkun jälkitilanteesta 1-1:een puoliajan loppuun ja heti toisen jakson aluksi sama mies teki komealla chipillä tilanteeksi jo 1-2. Mainzilla oli omat tonttinsa tasoittaa geimi, mutta Bremen kesti ja voitte kuvitella mitkä bileet alkoi täpötäydessä vieraskatsomossa sekä kentällä. Bremenille kauden avausvoitto uuden valmentaja Viktor Skrypnykin luotsaamana.

Matsin koomisin tilanne nähtiin arviolta 50 minuutin kohdalla, kun lisää olutta hakenut Hämeenlinnan hampuusi yritti kiivetä seisomakatsomon jyrkkiä portaita kohti meidän mestoja, mutta stevarin näyttäessä vaihtomerkkiä HH:lle, lähti hampuusi sinne mistä oli tulossakin eli käytävälle. Tankkaus oli suomituristilla mennyt vähän överiksi ja jossain välissä sankari oli vielä telonut selkänsäkin. Jalat veivät suoraa, mutta kroppa tuli senkärangattomassa asennossa mukana. Suomikuvaa maailmalle. Härifrån tvättas.

Coface iltavalaistuksessa.

Matsi saatiin päätökseen ja ryhmä osapuilleen kasaan. Hämeenlinnan hampuusi tosin onnistui vielä katoamaan Mainzin HBF:llä, mutta kerettiin kuitenkin vielä seuraavaan junaan, joka mateli matkan varrella olleen aseman kautta. Ensin pari tuntia Koplenziin ja siitä sitten toinen mokoma vielä Düsseldorfiin. Tässä vaiheessa mentiin budjetti edellä, sillä lauantai-illan nopeampi juna olisi maksanut 80 euroa naamari, mutta nyt pääsimme koko porukka 40 eurolla. Hetken ajan saattoi väsynyttä seuruettamme ketuttaa, mutta uuteen nousuun päässeet Someron sulttaani ja Hämeenlinnan hampuusi toivat junaan hyvää meininkiä Oi Suomi On -huudoilla, johon Bremenin fanit lähtivät omilla sanoillaan mukaan. Junttia vai lutuuria, jokainen päättäkööt itse. Joka tapauksessa ilman heitä olisimme joutuneet matkaamaan huomattavasti kuivemmin suin, sillä Becksiä tuli pöytään samantien, kun Bremen faneille mainitsi Petri Pasasen nimen.

Junamatkan aikana Werderin fanit heittivät soihtuja raiteille ja myös sisätilat olivat hetken vihreän savun peitossa. Futiskulttuuria lähdettiin katsomaan ja sitä myös saatiin. Kaiken kaikkiaan Mainzissa käyminen oli matkan arvoista ja itselleni jäi 05:sta parempi fiilis kuin esim. Schalkesta. Ehkä siksi, koska tulee usein digattua pienempiä seuroja.

No pyro, no party. Bremenin fanit soihduttivat junassa Mainzin ja Koplenzin välillä.

Düsseldorfin iltaohjelmassa oli hotellin löytäminen ja hampuusin sammuminen. Kolme muuta lähdettiin vielä Alteille lähipubiin ja sen jälkeen paineltiin nukkumaan reissun uuvuttavana. Sunnuntaina hommat jatkuisi vierailulla Borussia Parkille Mönchengladbachiin.

Sunnuntai 2.11 Borussia Mönchengladbach -  TSG 1899 Hoffenheim

Sunnuntaina ei sinällään ollut kiire mihinkään, kun Mönchengladbach sijaitsi vain puolen tunnin junamatkan päässä Düsselistä, mutta napakat yöunet vetäissyt Hämeenlinnan hampuusi tuli König kädessä herättelemään jo 7.30. Eihän siinä sitten, aamupalalle ja vanhaa kaupunkia ihmettelemään. Hotel Alt Grazin olin hommannut 500 metrin päästä päärautatieasemalta ja meillä olikin käytössä ruhtinaallinen kahden huoneen ja 50 neliön lukaali keittiöllä. Kelpasi! Voin suositella isommalla porukalla matkustaville lämpimästi.

Vanha kaupunki oli sunnuntai-aamuna aika hiljainen, mutta niinkuin ne yleensä on, myös hyvin tunnelmallinen. Semisti harmitti, ettei lauantai-iltana tullut mentyä sinne, mutta jälkeenpäin ehkä ihan hyvä, koska sunnuntain olotila oli ainakin itselläni kohtalaisen freesi.

Ei sitä pelkästään stadikoita koluttu.

Fortunan fanikauppa oli sunnuntaina kiinni, joten ei tullut käytyä.

Düsseldorf

St.Paulin miehelle maistui Düsseldorfissakin hampurilainen Astra -olut. Kunnon mieshoro tosin pitää kaulassaan millon minkäkin jengin liinoja. Tässä kannatetaan paikallista seuraa edellisen reissun Fortunan liina kaulassa.

Riot Crew Fortuna.

Haahuilun ja parin olusen jälkeen päätimme suunnata kohti Mönchengladbachia. Juna oli täynnä Gladbachin faneja, joten matsitunnelmaan pääsi iisisti. Itselläni oli matsista ja Borussia Parkista isot odotukset, hyvin alkaneen kauden jälkeen kaupungissa oli futiskiima korkealla. Gladbachin asemalta lähtee shuttle -bussit samalla lailla kuin Mainzistakin ja tälläkin kertaa aivan keskelle peltoa. Stadionin ympäristössä ei ole mitään erityistä nähtävää, joten suosittelen prematch -tuoppien juomista keskustassa. Fanituotemyymälä Fohlenshop oli massiivinen ja ihan erillisessä rakennuksessa. Parit kaulaliinat ja pipon hankittua olikin hyvä siirtyä stadikan sisäpuolelle.

Borussia Park ja kotipäädyn sisäänkäynti.

600 neliön fanituotemyymälä.

Borussia oli vetänyt alkukauden tappioitta samoin kuin vierailija, kyläseura Hoffenheim. Matsi olikin melkein loppuunmyyty kun yleisömääräksi ilmoitettiin 52 409. Sain liput hommattua kulmalipun kohdalle fanikatsomoon Nordcurveen yläkatsomon toiselle riville, josta päädyn meininkiä oli hyvä stalkkailla. Vierasfaneja paikalla oli hävettävän vähän sarjasijoitukseen nähden, ehkä n. 300-500. Ei liene vaikea arvata, että 50 000 möchengladbachilaista otti stadikan ihanasti haltuun. Borussia Parkilla käteinen raha ei koskaan mene pois muodista, joten tuolla ei stadionkortilla tarvitse ostoksia maksella. 0,4 dl Bitburger -tuoppi maksoi 3,20 ja tuoppipantti euron päälle. Bisseä myytiin myös katsomoon mikä on aina positiivinen asia.

Borussia siirtyi johtoon jo 12 minuutin kohdalla, mutta Hoffenheim sinnitteli vielä mukana tasoittaen pelin heti kohta. Ekan jakson lopussa man of the match Patrick Herrman vei Gladbachin taas johtoon ja lopullinen sinetti tuli 52 minuutin kohdalla, kun Herrmann veti veskarin torjuman vaparin jälkitilanteestä lopullisiksi numeroiksi 3-1. Hieno matsi, upea tunnelma. Jotenkin tuntuu, että aina tulee sanottua, että olipa upea tunnelma, mutta menkää ite katsomaan niin tiedätte.

Nordcurve.

1-0! Scooter soi ja lokaalit bailaa.

Matsit nähty ja kotiin monta kokemusta sekä muistoa rikkaampana.

Loppureissustakin jäi vielä jälkipolville kerrottavaa, vaikka illan tapahtumat eivät futikseen liitykään. Viimeisen illan highlightit olivat, kun Hämeenlinnan hampuusi kunnostautui vielä loppumetreillä ja haastoi paikallisen 75-vuotiaan biljardihain paras kolmesta -systeemillä bilismatsiin. Kotikenttäetu on aina kotikenttäetu ja alkoholillakin saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä, mutta voitto jäi Düsseliin 3-2. Tappion katkeraa kalkkia lähdimme maistelemaan vanhaan kaupunkiin muutaman Altin tahdissa. Yhtäkkiä lähellä joku heitti bissepullon rikki maahan ja läheisen ravintolan jääkaappipakastimen kokoinen poke kävi ohjaamassa noin 50 -vuotiaan, ulkona tästä maailmasta olleen Ikea -kassisen miehen väljemmille vesille. Ehdimme juuri ääneen miettiä, että mitähän tuollakin Ikean kassissaan on, kun ukko kaivoi sieltä veitsen ja osoitti meidän pöytäämme. Tehostaakseen sanomaansa Günter vielä oli lyövinään itseaan rintaan muutaman kerran ja samalla tuijotti pöytäämme reilun viiden metrin päästä. Siinä vaiheessa katsoimme parhaimmaksi vetää tuopit tyhjäksi ja mennä baarikatua eteenpäin ja ei mennyt kuin muutama minuutti, kun poliisiautot ajoivat kävelykatua kuin Mäkisen Tommi erikoiskoetta kohti edellisen baarin edustaa. Äijälle tehtiin siellä tarkastus, mutta lopputuloksesta ei ole tietoa. Hieno tauti tuo mielisairaus.

Neljä päivää ja kolme tasokasta sekä upeatunnelmaista Bundesligapeliä 15-20 asteen lämpötilassa syksyisessä Saksassa. Voi sitä huonompiakin reissuja tehdä.

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial
Follow

 

 

Futiksen perässä Berliinistä Dresdeniin ja takaisin

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Matkapäiväkirja 25-29.4.2014 

 

Reissun valmistelut

Ne jotka ovat lukeneet edellisen futismatkaraportin Kölniin, Düsseldorfiin ja Leverkuseniin, muistavat ehkä hehkutuksen Dynamo Dresdenin fanimeiningistä. Niinpä päätimme jo paluulennon aikana, että seuraavaksi suuntaamme futiksen perässä itäisen Saksan puolelle Dresdeniin haistelemaan tunnelmaa. Halusimme tehdä matkan keväällä, niin ei tarvitsisi pallit huurussa pyöriä pitkin kyliä ja kun Bundesligan sekä 2.Bundesligan otteluohjelmatkin oli suotuisia, valikoitui ajankohdaksi huhtikuun loppu.

Koska Dresdeniin ei lennä Suomesta suoraan mikään lentoyhtiö, päätimme ottaa suunnaksi Berliinin, tuon karun hipsterikaupungin, jossa tekemistä ja näkemistä riittää niin futiksen kuin yleisen pöhinän saralla. Berliinissä oli tarjolla perus turrenähtävyyksien lisäksi tietysti futista ja harvinaisesti kahden kaupungin suurimman seuran, Hertha Berlinin ja Union Berlinin, kotimatsit saman viikonlopun aikana. Tällä kertaa olimme ajoissa liikenteessä lentolippujen kanssa ja bongasimme jo ennen joulua Air Berliniltä edestakaiset lennot 145 euroon.

Saksassa, niin kuin monessa muussakin Euroopan futisliigoissa, otteluohjelmat julkistetaan jo heinäkuussa, mutta tarkat pelipäivät lukitaan vasta noin kuukautta ennen matsipäiviä televisioinnin sekä esimerkiksi Mestareiden liigan tai Eurooppa liigan takia. Lentoja ostaessamme tiesimme, että viikonlopulle osuu kolme peliä jotka halusimme nähdä, mutta emme olleet ihan varmoja osuuko jotkut näistä pelattavaksi samaan aikaan. Matsit joihin suunnittelimme menevämme olivat Hertha Berlin - Eintracht Braunschweig, Union Berlin - Kaiserslautern ja Dynamo Dresden - Karlsruher. Matsipäivät lukittiin viimeinen maaliskuun loppupuolella ja meillä kävi hieno tsäkä, kaikki matsit pelattaisiin eri päivinä. Joten ei muuta kuin lippujen hankintaan!

Herthan sekä Dynamon peleihin liput saa kätevästi seuran sivujen online- lipunmyynnin kautta ja olin stalkannut valmiiksi päivät, jolloin liput tulevat yleiseen myyntiin. Tahtotilana oli päästä mahdollisimman lähelle kotijengien fanipäätyjä ja homma onnistui buenosti. Seisomakatsomoihin ei ollut tällä kertaa saumaa, kun seuran jäsenillä ja kausikorttilaisilla on etuosto-oikeus, mutta molempiin matseihin päästiin ihan holleille.

Union Berlinin kanssa olikin vähän tekemistä, sillä takavuosien tähtijengi Kaiserslautern vetää sen verran porukkaa, ettei lippuja ollut tulossa yleiseen myyntiin ainakaan paljoa. Tähänkin löytyi ratkaisu FutisForumin kautta, josta ystävällinen nimimerkki Drakon lupasi hommata seurueellemme liput pientä korvausta vastaan. Homma hoitui hienosti, joten terkkuja vaan sinne!

Alles gut ja eteenpäin!

25.4.2014 Helsinki-Berliini ja melkein jalkapalloton perjantai

Laamanaaman Halpamatkat lähtee perinteisisti aamuvarhain eikä tälläkään kertaa koettu poikkeusta. Tai koettiin sinällään, että lähdettiin ihan varmuuden vuoksi jo aamukuudelta, kun yleensä startti on ollut seiskan-kasin pintaan. Matka kentälle meni leppoisasti, kun pistettiin hippi rattii ja toisen mokoman kanssa otettiin Karhu puoliks. Olihan kuitenkin perjantai.

Air Berlin otti ja lähti ajoissa ja perillä Tegelin kentällä oltiin joskus ennen aamukasia. Siitä sitten dösään ja lähimmälle metroasemalle. Suoraan meidän hotellille Tegelistä ei taida kulkea kuin taksit ja koska me oltiin muutenkin niin perkeleen aikaisin perillä, ei kiirettä sinne ollut, etenkään kun huone saataisiin vasta kolmen maissa iltapäivällä.

Hotellin olin varannut totutusti Booking.comin kautta, joka on mun mielestä edullisin ja toimivin hotellivaraussysteemi netissä. Yö Meininger Hotel Berlin Mitte hotellissa maksoi 132 € kolmelta hengeltä ja ihan monipuolinen ja hyvä aamupala siihen päälle 5,90 €. Hotellin ulko-oven edessä oli Oranienburger Straßen metropysäkki, joten yhteydet eri puolille kylää olivat buenot. Aamupalat hotellilla naamaan, kamat säilöön, lämpimän päivän kunniaksi shortsit jalkaan ja kohti nähtävyyksiä.

Kolmen poppoosta vain yksi oli käynyt Berliinissä aiemmin ja päätimmekin, että otamme kaupungin haltuun iisisti ja leppoisasti. Kierros aloitettiin Brandenburgerin portilta ja lähdimme siitä kohti Spree -jokea, joka luikertelee kaupungin halki. Ja kappas, jokirannassa oli terasseja terassien perään. Iso puolen litran tuoppi maksoi reilut kolme euroa ja noin 12 sadasosasekuntia puntaroituamme päätimme ottaa oluset. Olihan kello jo paikallista aikaakin kymmenen. Aurinko lämmitti mukavasti ja jokiranta toi jollain kierolla tavalla mieleen Turun ilman turkulaisia. Viihdyimme.

Brandenburger Tor

Uuh, aah! Ensipuraisu.

Tuo Spree -joen vierusta onkin erittäin mukava ja leppoisa paikka kiertelyyn etenkin auringonpaisteella. Jos käppäily ei maistu, yksi hyvä keino tutustua kaupunkiin on jokiristeily ja valinnan varaa niiden suhteen riittää. Niinkuin monessa Euroopan suurkaupungissa, myös Berliinissä on kätevintä liikkua paikasta toiseen metrolla. Metrolinjat eivät ehkä alkuun ole yhtä simppelitä kuin vaikka Lontoossa, mutta jos olet joskus metrolla mennyt, niin kovin pahasti hutiin et voi ajella. 

Jokilaivat risteilivät pitkin poikin Spree-jokea.

 

No nälkähän siinä kierrellessä tuli ja kun kerta Saksassa oltiin, niin Dönerit oli saatava. Hotellimme läheltä löytyi alan paikka ja voin kertoa, että Saksan kebut pesee lattiaa Suomen vastaavilla aina. Enpä muista, että olisin koskaan syönyt Saksassa huonoa kebbeä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Ravintolatarjonta on tietysti monipuolista ja koska kaikille ei ehkä kebab maistu ainakaan kolmea kertaa päivässä, niin nälkäiseksi et voi tuollakaan jäädä.

Kebbedöner. Eipä vähä!

Kun kaupunki oli tullut päivän aikana hivenen tutummaksi, kuului illan suunnitelmiin visiitti sattumalta netissä surfatessa löytyneeseen FC St.Paulin fanipubiin. St.Paulin miehenä olin saanut muutkin reissulaiset syttämään St.Paulista sekä etenkin hampurilaisesta Astra -oluesta, niin äänin 3-0 suuntasimme sinne. Ja koska futisreissulla oltiin, pääsimme myös Bundesligan makuun perjantai-illan tv-pelin myötä. Oluthan ei tunnetusti ole kallista Saksassa juuri missään, mutta koska tuo paikka sijaitsee aika syrjässä Mittestä, sai ison tuopin ihanaan 2,80 € hintaan. Eka päivä alkoi olla paketissa ja futislutuuriseikkailut olivat vielä edessäpäin.

Ihan kun kotiinsa olisi tullut. Astra Pub ja St.Paulin paitoja katossa.

26.4 Berliini & Dresden. Hertha Berlin - Eintracht Braunschweig

Lauantai. Pelipäivä. Reissun eka matsi edessä ja fiilikset kohdallaan. Plääninä oli hypätä suoraan Herthan pelin jälkeen junaan ja mennä Dresdeniin kahdeksi seuraavaksi yöksi. Niinpä matkalaukut vietiin säilöön juna-asemalle, ruoat naamaan ja kohti legendaarista Berliinin Olympiastadionia.

Olympiastadikalle pääsee neljällä eri junalla Hauptbahnhoffilta ja matka kestää rapiat 15 minsaa. Olympiastadikan juna-asemalta on vielä n. 10 minsan kävelymatka itse pääkallopaikalle ja matkan varrella voi nauttia bisseä, braatwurstia ja muita saksalaisten ravintoympyrään kuuluvia herkkuja. Hertha ei postita matsilippuja ulkomaille vaan nouto tapahtuu Stadikan edustalta olevasta pömpelistä henkkareita vastaan. Meidän mestat fanipäädyn viereiseen kaarteeseen P3-katsomoon maksoi 27 euroa kappaleelta.

Hyvät tontit P3-kaarteessa. Kiitämme aurinkoa ja tunnelmaa, moitimme juoksuratoja.

Vaikka oli vasta huhtikuun loppu, näytti lämpömittari +25 astetta. Täydellinen keli futikselle siis. Olimme osittain Hitlerin suunnittelemalla Stadikalla pari tuntia ennen matsin alkua, jotta ehdimme kierrellä jättimäisellä alueella ja tsekkailla historiallista paikkaa. 1936 vuoden olympialaisia varten rakennetun Stadionin vierestä löytyy sekä uimastadion, että jäätävän kokoinen puistoalue, jossa iso-H aikanaan piti puheitansa. Aikamme pyörittyämme ostimme fanipisteestä asiaankuuluvasti kaulaliinan kaulaan ja yhdestä about 50:sta olutpisteestä virvokkeen käteen.

Uimastadikka sijaitsee ihan Olympiastadionin vieressä. Kohtuu neuvostoliittohenkinen pytinki.

74 600 katsojaa vetävä Stadion ei ulkoa päin näytä isolta, mikä johtuu siitä, että se on osittain rakennettu maan alle. Hertha myy pelinsä loppuun yleensä ainoastaan Bayern Müncheniä ja Dortmundia vastaan eikä Braunschweig ottelussa ollut "kuin" vajaat 52 000 katsojaa. Mutta kuten Saksassa aina, oli tunnelma kohdallaan. Siitä piti huolen myös muutama tuhat Braunschweigin kannattajaa. Ainoa miinuspuoli tuolla on juoksurata kentän ja katsomon välissä, joka syö väkisinkin pelin intensiivisyyttä.

Herthan matsit alkavat seuran hymnillä, joka on saksalainen versio Rod Stewardin I am sailing -biisistä. Joukkueiden tullessa kentälle nähtiin tällä kertaa myös komea tifo, jonka jälkeen matsi oli valmis alkamaan.

Das tifo.

Ensimmäinen puoliaika ei tarjonnut pelillisesti ihmeitä, mutta katsomoon porottanut aurinko ja litran tuoppi oli erittäin toimiva kombo. 0-0 tilanteesta tauolle ja uusin eväin toiselle jaksolle. Hertha otti homman haltuun ja pamautti meidän päätyyn kaksi maalia, joten kotivoiton turvin takaisin rautatieasemalla ja koht Dresdeniä. Vaikka meininki katsomossa oli tuossakin pelissä erinomainen, oli ennalta tiedossa että reissun kaksi seuraavaa ottelua pesevät fiiliksessä tuon. Ehkä juuri siksi oli erittäin hyvä, että Herthan peli oli reissumme ensimmäinen paikan päällä nähty matsi.

Herthan peleissä myytiin alle kolme prosenttista olutta jostain syystä. Maistui silti.

Tässä juhlitaan Herthan toista maalia.

Junaliput Dresdeniin kustansivat 40 euroa per suomiturre ja matkaan meni mukavat kaksi tuntia. Tuo juna jolla me suhattiin, kulkee Hampurista Berliinin ja Dresdenin kautta Prahaan. Ei huono yhdistelmä olisi tuokaan, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Tsekkijunassa oli omat kuuden hengen loossit ja joku saksalaisjantteri joutui kärsimään meidän seurasta koko kaksituntisen ajan. Olkoon onnellinen ettei (toivottavasti) ymmärtänyt sanaakaan meidän puheista.

Mitään kauhean syvällistä Dresden -tietoutta meille ei ollut etukäteen, mitä nyt sen verran olimme ottaneet selvää, että Elbe-joki halkaisee kaupungin kahtia uuden- ja vanhankaupungin osiksi sekä sen, että 2.maailmansodan aikana city oli tuhoutunut melkein kokonaan, mutta rakennettu uudestaan entiseen kukoistukseensa.

Täytyy sanoa, että paikka ylitti odotukset jo ensimmäisenä iltana. Yksi ehdottomasti kauneimpia kaupunkeja, jossa olen koskaan ollut. Vanhan kaupungin puolella oli toinen toistaan hienompia rakennuksia ja erittäin lungi tunnelma. Joenvarren läheiset terassit olivat täynnä ja trubaduurit sekä muut katutaiteilijat ottivat homman näppeihinsä.

Dresdenin vanhaa kaupunkia iltavalaistuksessa.

27.4 Dresden. Dynamo Dresden - Karlsruher SC

Dresdenissä majoituimme Ibis Dresden Königstein -hotelliin muutaman sadan metrin päähän rautatieasemalta. Hintaa hotellille tuli kahdelta yöltä 194 euroa, joten kolmen urpon kesken jaettuna vajaat 65 euroa per pyllyreikä. Olin ekaa kertaa Ibis-ketjun hotellissa ja homma toimi kivasti. Buffet-aamiainen tais maksaa kympin naamalta ja oli todella monipuolinen.

Kun aamutuimaan katseli penthousemme ikkunoista kävelykadulle, näkyi Dynamo Dresdenin keltaisiin paitoihin pukeutuneita ihmisiä siellä täällä. Das ist kultur! Matsin alkuun oli kuitenkin vielä nelisen tuntia, mutta fanit olivat jo hengessä mukana.

Koska kyseessä oli 2.Bundesligan sunnuntaiottelu, alkoi se paikallista aikaa jo 13.30. Sehän tarkoitti silloin sitä, että heti kohta aamupalan jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Glücksgas Stadionia, joka sijaitsi parin kilometrin päässä hotelliltamme. Reitti vei läpi vihreän puistomaiseman, jossa saimme ihailla kullitettuja patsaita ja suihkulähteitä. Muutamaa sataa metriä ennen Stadionia arvelimme olevamme aika lähellä, koska mellakkapoliiseja oli joka puolella. Dresdeniä ei turhaan ole sanottu huligaanikaupungiksi, sillä arviolta 20-30 poliisiautoa ja sadat poliisit sunnuntai aamupäivän pelissä tuntui uskomattomalta määrältä. Etenkin, kun vastustaja Karlsruher ei pitäisi olla millään tavalla High risk-listalla. Ja matsin alkuun oli kuitenkin vielä pari tuntia.

Kullitettu Mozart.

Yritin kuvata tota poliisiautojen jonoa lähempää, mutta tuli sen verran tuimaa katsetta, että paparazzihommat piti hoitaa kauempaa.

Katutaidetta.

Stadikan lähellä ei näkynyt mellakkapoliisien lisäksi juuri ketään muita, joten päättelimme että nyt ollaan väärällä puolella kompleksia ja lähdimme hipsimään oluen kuvat silmissä kohti toista puolta. Läheisessä puistossa näkyikin muutama juottoja täynnä keltapaitaisia Dynamo-faneja, joten ei muuta kuin sinne päin.

Paikallinen biergarden pari tuntia ennen matsia.

Päätimme olusien jälkeen lähteä tutustumaan Stadioniin ja olimmekin porttien sisäpuolella noin tuntia ennen matsin alkua. Kaulaliinat kaulaan ja lisää olutta. Tällä kertaa bisset oli ihan ehtaa tavaraa eikä mitään laimennettua litkua niinkuin Hertha Berlinin pelissä. Olin ostanut liput fanipäädyn oikealle puolelle L2- kaarteeseen ja täytyy sanoa, että taas osui valinta ns. lapaan. Liput maksoivat 17 euroa tsipale ja paikat olivat loistavat sekä pelin että fanipäädyn seuraamiseen.

Fanipääty täyttyi nopeasti ja ennen kuin jengit olivat kentällä edes lämmittelemässä, oli katsomo käytännössä täynnä. Kun kotijoukkue saapui kentälle, alkoi sellainen meteli mitä edes edellisen päivän Herthan pelissä ei kuullut kuin pariin otteeseen. Tuntui melkein käsittämätöntä, mutta koko pääty lauloi koko lämmittelyn ajan. Ja tässä vaiheessa muu Stadion oli vielä melkein tyhjillään.

Dynamo Dresdenin fanipääty.

Dynamolla oli matsissa suuret panokset, sillä joukkue oli kolmanneksi viimeisenä sarjassa ja se tarvitsi kipeästi pisteitä. Ottelun alussa kotijoukkue sai kultai..kylmän suihkun niskaan kuuden minuutin jälkeen, kun Rouwen Hennings kaadettiin pilkun arvoisesti. Nätti sijoitus ja 0-1 vieraille. Dresden räjäytti stadikan vähän ennen puoliaikaa, kun Romain Bregerie tasoitti myös pilkusta tilanteen 1-1:een.

Toisella jaksolla Karlruher siirtyi jälleen johtoon, mutta yleisön piiskatessa omiaan Dresden otti hallinnan jälleen itselleen ja tasoitti 2-2:een noin vartti ennen loppua. Tämän enempää maaleja ei nähty vaikka Dynamo rakenteli vaarallisia tilanteita koko loppumatsin. 2-2 lopputulos tiesi sitä, että taistelu sarjapaikasta ei helpottanut ja kauden jälkeen Dynamo tippuikin 3.Bundesligaan. Harmi, sillä naapurikaupunki Leipzigin muoviseura Red Bull Leipzig nousi kakkoseen ja noissa matseissa olisi mellakkapoliiseillekin ollut käyttöä.  Tässä vielä vähän fiilistä matsista YouTuben muodossa.

Forza Dynamo.

Meininkiä kuin Hongan pelissä.

K-Block fanipääty.

Fanikauppa tyhjäksi.

Matsin jälkeen suuntasimme fanimyymälään hakemaan matkamuistot ja siitä sitten hotellin kautta hiljalleen kohti keskustaa. Kumma kyllä Dynamo ei näkynyt katukuvassa juuri lainkaan matsin jälkeen, mutta sunnuntaipäivänä kaupunki oli muutenkin hiljainen. Dresdeniä voisi suositella hyväksi matkakohteeksi päiväksi tai kahdeksi, mutta pidempi aika tuolla saattaa jo kyllästyttää. Kaunis ja viihtyisä kaupunki anyways. D

Dresdenin vanhaa kaupunkia.

Elbe -joki ja Dresdenin silhuettiä.

28.4.2014 Dresden-Berliini. Union Berlin - Kaiserslautern.

Dresden oli vähän niinkun nähty ja matka jatkui takaisin Berliiniin. Illalla oli edessä reissun viimeinen matsi, kun Union Berlin kohtasi Alexander Ringin Kaiserslauternin. Olimme takaisin Berliinissä jo joskus kahdentoista jälkeen, joten meille jäi vielä loistavasti aikaa pyöriä pitkin kaupunkia ennen trippiä Itä-Berliiniin.

Viimeisen yön majoituimme LebensQuelle -hotelliin lähelle kuuluisaa Checkpoint Charlien raja-asemaa. 105 euroa yöltä maksanut hotelli ei ollut tasoltaa kummoinen, mutta ei tuossa vaiheessa mitään Hiltonia etsittykään. Lähimmälle metroasemalle oli matkaa kuitenkin yli puoli kilsaa, mikä tietysti matkalaukkuja roudatessa oli vähän hanurista.

Checkpoint Charlie.

Pala muuria.

Porukkamme oli sen verran reissussa rähjääntynyttä, ettei mitään kauhean suurta sightseeingiä kukaan jaksanut, mutta kävimme kuitenkin haistelemassa tunnelmaa Berliinin eläintarhan liepeillä ja pyörimme fiiliksen mukaan pitkin katuja. Tuliaisshoppailut olimme päättäneet jättää viimeiseen päivään, joten nyt kerättiin voimia vain illan matsiin.

1.FC Union Berlin on noussut kulttimaineeseen osittain DDR-historiansa takia ja on suuresti kannatettu Itä-Berliinin puolella. Joukkueella on todella aktiivinen ja hieno fanikulttuuri ja seuran kotistadion Stadion An der Alten Försterei on sopivan intiimi luomaan loistavan tunnelman. Sinne siis.

Matka Berliinin keskustasta Stadikalle vie about tunnin, riippuen kuinka suvuvat yhteydet on. Ensin täytyy matkustaa metrolla Ostkreuzin asemalle, josta matka jatkuu lähijunalla Köpenickin steissille. Köpenickin asemalta kävelee Alten Förstereille vielä noin vartin verran, joten matkaan kannattaa varata aikaa.

Ilokseni huomasin, että mukana kulkeneeseen reppuun oli jäänyt edellisestä Berliinin pelistä kaksi tyhjää litran muovituoppia, joita koristivat Herthan isot logot. Ei niitä viitsinyt poiskaan heitttää, joten toivoin ettei porttien turvatarkastuksessa kukaan huomaisi mitään, sillä Hertha ei varsinaisesti ole Union Berlinin ystävyysseura. Noh, kuten arvata saattaa, stevarin kopeloidessa reppuani hän huomasi tuopit, mutta ei onneksi katsellut niitä sen tarkemmin vaan antoi mun mennä alueelle. Tuskin ne olisi mun pääsyä stadionille evännyt, mutta olishan ne Herthan matsimuistot voinut jättää vaikka hotellille.

Unionin askeettinen fanishoppi.

Stadikalla oltiin ja väsynyt tunnelma muuttui parilla tuopilla paljon paremmaksi. Alten Försterei -Stadion on siitäkin huikea, että kolme neljäsosaa katsomoista on seisomapaikkoja, joka takaa tiiviin tunnelman. Itse saimme hankittua liput pitkän sivun Sektor 3-katsomoon edulliseen 16 euron hintaan. Kiitos vielä FutisForumin nimimerkille Drakon lippujeesistä. Sektorien sisällä voi mennä seisomaan ihan minne haluaa, joten tuolla pärjää nopeat syö hitaat -menetelmällä. Kaappasimme omiksi paikoiksemme läheltä kenttää suoraan keskiviivan kohdilta.

Alan miehiä.

Eisern Union.

Muutamat oluet ja Unionin hymni sytyttivät koko Stadionin liekkeihin kuin Cheek teinitytön ja kaikki oli valmista illan matsiin. Tifoilulta ei vältytty tuollakaan ja tunnelma oli huikea alusta asti. Ennakkoasetelmissa Kaiserslautern tarvitsi matsista voiton tai unelmat sarjanoususta karisisivat. Sarjapaikan jo säilyttäneelle Unionille lisäboostia otteluun toi aikaisemmin päivällä tullut ilmoitus siitä, että seuraa vuodesta 2007 valmentanut Uwe Neuhaus jättää tehtävänsä kauden jälkeen.

Union Berlinin tifo.

Kotijoukkueesta seurasin etenkin vuodesta 2005 Unionissa pelannutta seuralegenda Torsten Mattuschkaa sekä Kaiserslauternista tietysti Alexander Ringin esityksiä. Ring etenkin oli hyvin esillä antamalla joukkueensa vaparit sekä kulmapotkut ja laukomalla kerran tolppaan.

Alexander Ring antamassa vaparia.

Seuralegenda Torsten Mattuscka pallossa. Täksi kaudeksi Mattuscka siirtyi Energie Cottbusin riveihin.

Union Berlin meni yhdeksän minuutin kohdalla 1-0 johtoon ja meno stadikalla oli maanantai-illan otteluksikin mainio. Laulut raikasivat jokaisessa katsomolohkossa ehkä pääkatsomon katkarapuosastoa lukuunottamatta. Stadion hiljeni hetkeksi 40.minuutin kohdalla Kaiserslauternin tasoitettua, mutta muutaman scheissen jälkeen homma jatkui siitä mihin jäikin.

Toinen puoliaika ei tarjonnut enää lisäosumia, joten pisteet tasattiin maalein 1-1. Tämä tarkoitti sitä, että Kaiserslautern menetti pienetkin saumansa Bundesligan nousukarsintoihin ja se ottikin koville niin joukkueelle kuin vierasreissulle lähteneille faneillekin. Unionin fanit heittivät vielä suolaa haavoihin laulamalla kakkosliigaan jäämisestä. Matsin jälkeen Union Berlin kävi kiittämässä Uwe Neuhausin johdolla koko äänekkään stadikan ja me lähdimme valumaan kohti majapaikkaamme.  

Uwe Neuhaus kiittämässä yleisöä.

Danke Uwe.

Union Berlinin matsi oli helvetin hieno kokemus ja seura teki muhun vaikutuksen. Varma homma on se, että tuonne stadionille tulee joskus vielä palattua uudestaankin. Danke schön 1.FC Union Berlin.

Yhteenveto reissusta

Berliinin ja Dresdenin reissut tehtiin jalkapallon ehdoilla. Tämän takia iso osa etenkin Berliinin nähtävyyksistä jäi väliin, mutta saapahan ainakin hyvän syyn mennä sinne uudestaankin. TV-torniin ei noustu ja East Side Gallery jäi näkemättä, mutta ei ne sieltä mihinkään katoa. Uskaltaisin sanoa, että Berliini sopii kaikille. Kaupunki on niin iso, että se tyydyttää niin shoppailijoiden kuin kulttuurinälkäistenkin tarpeet. Kaupungin läpikäymiseen kannattaakin varata vähintaan kolme päivää ja miettiä jo vähän etukäteen mitä haluaa nähdä.

Urheilukulttuurisesti kahden suurimman futisseuran lisäksi lätkän puolella Eisbären Berlin vetää täysiä katsomoita ja tunnelma myös lätkäkatsomoissa on Suomeen verrattuna ihan eri tasoa. Kun menette Berliiniin, suosittelen että käytte katsomassa ainakin yhden matsin jos vaan kohdalle sattuu. Ette tule pettymään oli laji sitten futis, lätkä tai vaikka koripallo. Etenkin Herthan peleihin saa yleensä lippujakin vielä vaikka portilta.

Monet miettivät mitä tälläinen viiden päivän omatoimireissu tulee kustantamaan. Nopeasti laskien hintaa lentolipuille, hotelleille, futismatsien lipuille ja junamatkoille tuli noin 430 euroa per naamari ja tietysti eläminen päälle. Ei ihan halpaa, mutta olimme kuitenkin reissussa perjantaista tiistaihin. Mutta vertailun vuoksi esim. kahden Valioliigan matsiin lipun hankkiminen voi hyvinkin maksaa 150 euroa ja hotelli 100 yöltä. Siihen nähden Saksa on edullinen kohde.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Seuraavaksi jotain aivan muuta.

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: Laamanaamaofficial
Follow