Pakettimatka Lefkasiin - uhka vai mahdollisuus?

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM
(PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)
 

Eletään kesäkuutta 2014. Sataa ja on kylmä eikä hellette näy eikä kuulu. Silloin kun suomalaiset eivät valita liiasta lämmöstä, valitetaan kun on kylmä. Ja sataa. Ja jos ei sada niin ei kyllä paistakaan. Lämpöön täytyy kuitenkin on päästä. Matkatoimistot kertovat, että kesän matkat menevät kuin kuumille kiville. Suositumpia kohteita ovat perinteisesti Espanja sekä Kreikka ja mekin haluamme kauniimman, fiksumman, paremman (ja mitä näitä nyt on) puoliskoni kanssa käydä lomareissulla ja Kreikka voisi olla hyvä vaihtoehto. Mutta kun ne on yleensä pakettimatkoja.

Myönnän kuuluvani siihen ihmisryhmään, jotka dissaavat pakettimatkoja. Mieleen tulee heti avuttomat ja kielitaidottomat suomalaiset isossa maailmassa huumoripaita päällä ja rumat Crocsit jalassa. Tennissukkien kanssa tottakai ja humalassa tietysti. Suurten aplodien saattelemana laskeutunut kone rullaa paikoilleen terminaaliin, lentokentällä hypätään väärään bussiin ja hävitetään passi. Kun vihdoin päästään perille, mennään siellä sitten retkille muiden suomalaisten kanssa ja ihmetellään, että ei meillä Lapualla tälläistä ole. Aamukahvilla juodaan Suomesta mukana tuotua Juhla Mokkaa ja illalla ollaan onnessaan, kun paikallisesta ravintolasta löytyy suomenkielinen ruokalista ja tarjoilija osaa sanoa kippis. Jumalauta.

Monelle suomalaiselle käy näin Happy Hourin aikana.

Itse olen ollut aikuisiällä pakettimatkalla kerran tai pari, eikä ne kokemukset ole noin pahoja tai sellaisia kuin esimerkiksi Matkaoppaat -sarja antaa ymmärtää. Edellisen kerran olimme Kreetalla ja siellä oli mun makuun aivan liikaa turisteja eikä reissusta jäänyt kauhean hyvää muistikuvaa. Jotenkin mua hirvitti ajatus, että lomaviikon joutuisi viettämään muiden suomalaisten seurassa jossain turistihelvetissä, kun on tottunut tekemään reissuja omatoimisesti ja suunnittelemaan kaiken itse. Sen takia suurimmat Kreikan perinteisimmät turistirysät skipattiinkin suosiolla ja päädyimme varaamaan äkkilähdön Lefkasiin, joka vaikutti chilliltä ja kauniilta kohteelta. Ei muuta kuin avoimin mielin matkaan kokemuksia hakemaan ja turhat ennakkoluulot sai jäädä kotiin.

Lefkasin saari sijaitsee Kreikan länsirannikolla Korfun eteläpuolella Joonianmeren rannalla. On vähän siinä ja siinä voiko Lefkasia edes saareksi sanoa, sillä mantereen ja Lefkasin erottiin noin 50 metriä pitkä avattava silta. Pakettimatkoja Lefkasiin tekee isoimmista matkatoimistoista Aurinkomatkat, Tjäreborg sekä Apollomatkat ja hintoja vertaillessa juuri Apollomatkat oli kaikista edullisin vaihtoehto, ja koska reissu Lefkasiin oli matka tuntemattomaan, ei hotsittanut ihan hirveästi reissusta maksaa. Löysin lopulta viikon reissun heinä-elokuun vaihteeseen 440 euroon naamaa kohti. Lisäksi päälle tuli vielä ruokailut lennoilla ja kuljetukset edestakaisin hotellille, jolloin hinta nousi 480 euroon. Kun ollaan pakettimatkalla niin ollaan sitten kunnolla.

Lento Lefkasiin kestää kolme ja puoli tuntia eli juuri sopivasti. Ei ehdi perse liikaa puutua ja aikaa ei mene liikaa hukkaan. Kone laskeutuu mantereen puolelle Prevezan kentälle, josta on about tunnin matka Lefkasin hotelleihin, riippuen toki niiden sijainnista. Myös Pargaan suuntaavat matkat laskeutuvat tuolle Prevezan pienelle kentälle.

Lefkasin itäpuolella sijaitsee melkein kaikki saaren hotellit ja palvelut. Länsipuolella puolestaan on paratiisirannat ja pienempiä kyliä. Me majoituimme Nidrin kylään juurikin tuolle länsipuolelle Cosmopol -hotelliin, joka oli ihan ok tason huoneistohotelli parvekkeella ja uima-altaalla. Jos nyt jotain negatiivistä pitää väkisin kaivaa, niin keittiövarustus oli aika minimaalinen, mutta ei tuolla nyt olisi mieleenkään tullut alkaa mitään pihviä vääntämään. Kahvinkeitin olisi tosin voinut olla jees, että olisi saanut ne Suomesta tuodut Juhla Mokat keitettyä, mutta Nescafen murukahvi ajoi asiansa. Hotellin vierestä löytyy parikin kauppaa sekä erittäin hyvä leipomo, josta aamulla sai tuoreet leivät ja croissantit. Nidrin alueella on muutama semihiekkainen ranta ja aurinkotuoleja varjoineen saa vuokrattua noin viidellä eurolla päivä. Hyviä ravintoloita löytyy rantabulevardilta ja turistirihkamaa myydään pääkaduilla.

Nidrin edustan maisemia.

Täpötäydet turistilaivat kiersivät rannalta toiselle. Ei tullut mentyä eikä varmasti missannut mitään.

Nidrin pääkatu oli iltaisin suljettu liikenteeltä ja toi jollain tavalla mieleen Thaimaan kadut.

Nidrin satamaa.

No mitä siellä Lekfasissa sitten kannattaa tehdä? Ainakin vuokrata auto tai skode, koska ilman niitä jää saaren tunnetuimmat nähtävyydet eli Porto Katsikin, Egremni sekä Kathisman rannat näkemättä. Itse vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi 70 euron hintaan ja suhasimme saaren ympäri. Jotta pääsee länsipuolen rannoille, täytyy ajaa vuoristoteitä pitkin osittain huonokuntoisia teitä. Oma viehätyksensä ajamiseen toi viikon ainoa sateinen aamupäivä, jolloin tiet olivat vähän liukkaita ja välillä suhasimmekin jopa pilvien yläpuolella.

Porto Katsiki on noista rannoista varmasti se tunnetuin ja reilun tunnin ajamisen jälkeen saavuimmekin perille. Korkean vuoren seinämän edessä olevalle rannalle kannattaa lähteä aikaisin, sillä päivällä tuosta kauniista paratiisimaisesta biitsistä kehkeytyy helvetillinen turistirysä. Olimme mestoilla ehkä yhdentoista jälkeen ja saimme lölliä rannalla ja vedessä vain muutaman kymmenen hengen kanssa noin tunnin ajan ennen kuin alkoi tapahtua. Autoja tuli koko ajan lisää ja turistilaivat kurvasivat vuorollaan ihan rannan eteen, josta ihmiset saivat hyppiä hetken aikaa kirkkaaseen meriveteen. Kahdentoista jälkeen ranta oli aivan jumalattoman täysi eikä siellä viihdytty enää sekuntiakaan. Helvetin nastaa olla milli millissä pienellä rantakaistaleella. Eteenpäin siis.

Porto Katsikin ranta silloin kun siellä oli vielä rauhallista.

Turkoosi vesi ja kuuma aurinko. Ei paha yhdistelmä!

Parkkipaikka oli ammuttu sillä välin niin tukkoon, ettei sieltä edes saanut itse ajaa autoa ulos vaan joku kreikkalainen Jorgos hoiti homman mun puolesta. Jorgos sanoi autosta ulos noustessaan, että car is broken, mutta sen enempää hän ei englantia osannut, joten hitusen jänskätti mikähän siellä rikki oli. Ilmeisesti kaasussa, kytkimessä tai jarrussa oli jotain häikkää, mutta itse en kyllä huomannut mitään. Toivoin vain että kyseesä ei ainakaan ollut jarrut, koska vuoristotie ja rikkinäiset jarrut kuulostivat vähän turhan extreme yhdistelmältä.

Matka jatkui ja käytiin matkan varrella jossain vuoristokylän näköalaravintolassa syömässä ennen kuin matka jatkui kohti saaren pohjoisosia. Matkan varrella eteen tuli vielä pari siistiä biitsiä, joista Pefkoulia Beachille oli pakko pysähtyä. Isot aallot kiinnosti ja muutamaa minuuttia myöhemmin pääsinkin hyvään pyöritykseen, kun aallot jyräsivät nätisti yli. Bodyboardille olis ollut käyttöä, mutta niitä ei harmi kyllä ollut saatavilla. Surffaamiseen toi ranta ei olisi sopinut, kun aallot murtuivat niin lähellä rantsua.

Gyrokset maistui tälläisellä näköalalla.

Pefkoulia Beach.

Muita käymisen arvoisia mestoja Lefkasilla on läheinen Meganisin saari, jonne pääsee lautalla Nidristä monta kertaa päivässä muutaman euron hintaan. Meganisillä on monia pieniä rantoja, joista lähimmälle Spilian rannalle kävelee noin vartissa. Käymisen arvoinen paikka tuolla on myös korkean mäen päällä sijaitseva Spartohorin kylä, jonne pääsee joko portaita tai autotietä pitkin. Sinne menemien käy myös hyvästä kuntoilusta, mutta näköalat palkitsevat pienen rehkimisen.

Matkalla Meganisin saarelle.

Näköalaa Spartohorin kylästä.

Perinteistä Kreikkaa.

Kuntoilusta puheenollen, kävelyretki Nidrin vesiputouksille 30 asteen helteessä on ihan riittävä loma-ajan urheilusuoritus. Keskikesällä siellä ei tosin vettä ole yleensä kauhean paljon, mutta varmasti ihan käymisen arvoinen paikka kuitenkin. Shoppailijoille Nidrin kylä ei tarjoa oikein mitään turistirihkaman lisäksi, mutta saaren pääkaupungista Lefkadasta saattaa joku jotain löytääkin. Jos Lefkadaan menee illalla, niin viimeinen bussi takaisin Nidriin tulee jo ennen kahdeksaa, joten sinne kannattanee mennä autolla. Myös matkatoimistot taitavat tehdä jonkunlaisia retkiä sinne. Lefkadassa on myös hyvät ravintolatarjonnat sekä nätin näköinen venesatama. 

Suurin osa Nidrin turisteista olivat tulleet lähimaista eli Serbiasta, Kroatista ja Italiasta sekä tietysti muualta Kreikasta. Pohjoismaalaisiakin oli saarella jonkun verran, mutta ei läheskään niin paljon kuin luulisi eikä ainakaan niin paljoa, että ahdistaisi.

Nyt varmaan kaikki ne kaksi lukijaa, jotka ovat tänne asti jaksaneet tavata tekstiä palavat halusta tietää, miten tälläinen kosmopoliitti oikeinmatkustaja pärjäsi huonompaan ihmiskastiin kuuluvien suomalaisten junttipakettimatkoilijoiden kanssa. Ihan kivasti kiitti! Kaikki löysivät oikeisiin busseihin, oppaat eivät seuranneet 24/7 perässä eikä huumoripaitoja tai Crocsejakaan tullut vastaan. Suomalaisia Lefkasissa oli muutenkin yllättävän vähän ja missään ei ollut kaupustelijoita tai esimerkiksi Turkista tuttua tinkimismentaliteettiä. Hommat toimivat kaikin puolin hyvin eikä ahistanut yhtään.

Lefkas oli juuri sen tyylinen kuin ajattelinkin sen etukäteen olevan, sopivan pieni ja rauhallinen. Aktiviteettejä kuitenkin keksi jos halusi ja autolla pääsi saaren joka kolkkaan. Ja hintataso oli Suomeen verrattuna edullinen mikä on tietysti aina positiivista. Otsikon kysymykseen vastauksena sanoisin, että pakettimatka Lefkasiin oli ehdottomasti mahdollisuus. Tulee varmasti joskus mentyä pakettimatkalle uudestaankin, etenkin jos eteen sattuu edullinen äkkilähtö. Mutta kyllä omatoiminen matkailu voittaa aina valmiiksi kasatut hommat vaikka se usein onkin vähän työläämpää.

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial
Follow