Lutuurimatkailijan Hampuri - FC St.Pauli, HSV ja Hamburg Freezers

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Yksi mun ehdottomia suosikkikaupunkeja koko maailmassa on Hampuri. Kaupungilla on kahdet kasvot, ehkä jopa kolmetkin. On merimieshenkinen satama-alue, räiskyvä, yöelämästään ja rankasta historiastaan sekä tuhansista tarinoista kuuluisa Reeperbahn, unohtamatta tyylikästä ja jokaiselle jotain tarjoavaa keskustan aluetta. Hampurista löytyy lukuisia mahtipontisia kirkkoja sekä kaunis järvialue keskustan pohjoisosassa. Etenkään Reeperbahnin kaupunginosan ei uskoisi olevan edes samassa kaupungissa kuin Hampurin keskustan, sillä niin erilaista siellä on.

Reeperbahnin valoloisto.

Tässä jutussa ei nyt kuitenkaan keskitytä kaupungin perusnähtävyyksiin, joista voit lukea voit lukea lisää esimerkiksi täältä tai Hampurin turistisivuilta. Tässä jutussa keskitytään Hampurin futis- ja lätkäskeneen. Ja hieno skene onkin!

FC St.Pauli 

Mun saksalainen suosikkijoukkue on 2.Bundesligassa pelaava FC St.Pauli. Kaverini kanssa päätettiin lähteä 2006 viikonloppureissulle johonkin ja arvottiin muutaman paikan välillä kohteeksi Hampuri. Kumpikaan meistä ei oltu siellä aikaisemmin käyty eikä oikeastaan koko kaupungista juurikaan tiedetty mitään. Kävin ostamassa reippaana poikana kuitenkin kirjakaupasta taskukokoisen Hampuri -pokkarin, jonka ajattelin lentokoneessa lukaista läpi. No, kirja jäi himan pöydälle, joten se niistä vinkeistä sitten. Hampurissa ristiin rastiin seikkaillessa St.Pauli astui kuvioihin juurikin Reeperbahnin huudeilla, kun kauppojen ikkunoita ja joka toisen vastaantulijalla paitoja, pipoja, lippiksiä ja käsivarsia koristivat St.Paulin pääkallologot. Mietin silloin että onpa magee juttu, tietämättä kuitenkaan silloin 3.Bundesliigassa pelanneen joukkueen historiasta sen enempää.

Homerkin diggaa St.Paulia.

FCSP 1910.

Katutaidetta kunnostuksessa olleen Millerntorin edessä.

Firman auto.

FC St.Paulin historiasta ja tarinasta voi käydä lukemassa vaikka Wikipediasta joko suomeksi tai englanniksi. Kiteytettynä seuran fanipohja on hyvinkin punk -henkistä ja sillä ei ole kuka olet tai mistä tulet ei ole merkitystä, kunhan et ole natsi, rasisti, fasisti tai homovastainen. St.Paulin fanit pelastivat aikanaan seuran konkurssilta ja nykyään jengi pelaa 2.Bundesligaa uusitulla Millerntorin Stadikalla aivan punaisen lyhdyn heiton päässä Reeperbahnilta. Ultrasfanit ovat myös hyvin tarkkoja ettei joukkue kaupallistu liikaa ja esimerkiksi jokainen sponsoridiili hyväksytetään ainakin osittain fanien kautta. Sateenkaariliput heiluvat pääkallolippujen kanssa sulassa sovussa katsomossa ja hasis tuoksuu siellä täällä. Sitä on FC St.Pauli. Rosoista, erilaista ja omalla tavallaan niin sympaattisen tyylikästä.

Sittemmin on tullut vierailtua niin Hampurissa kuin St.Paulin peleissäkin muutaman kerran, joten voisin vähän antaa vinkkejä, jos sisäinen vasemmistopunkkarisihipsterisi heräsi tai futisromanttisuutesi roihahti liekkeihin. Aloitetaan tärkeimmästä eli siitä kuinka saat hommattua lippusi St.Paulin matseihin. Se onnistuu helpoiten suoraan jengin online -lipunmyynnistä. Lippujen hinnat vaihtelevat 10 eurosta 40 euroon paikasta ja vastustajastakin riippuen. H-katsomot pitkällä suoralla on kaikista kalleimmat paikat ja myös tunnelmaltaan lähimpänä katkarapuosastoa, joten suosittelen hommaamaan liput johonkin muualle, etenkin jos katsomokulttuuri kiinnostaa. Itse ostaisin liput joko S-päätyyn fanipäädyn huudeille tai G-katsomon pitkälle sivulle. Liput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen matsia ja jos olet aikaisin liikkeellä, niin saat hyvin suurella todennäköisyydellä liput. Kiimaisimmat geimit toki myydään loppuun hyvinkin nopeasti, joten nopeus on valttia tässäkin hommassa.

Matsitunnelmia vuodelta 2008. 2.Bulin matsi St.Pauli - Augsburg.

Ennen matsia ja matsien jälkeen kannattaa tutustua Millerntor Stadionin ympäristöön. DOM -tivoli haisee pestylle rahalle ja orjatyölle, mutta on loistava paikka ottaa pre game -tuopit tai hehkuviinit. Jos sataa tai ei muuten vaan hotsita olla ulkona, niin sekä pohjois- että eteläpuolelta Stadionia löytyy "viehättäviä" St.Paulin futispubeja, joissa kaulaliinat ja joukkuekuvat roikkuvat seinillä, tupakansavu täyttää ilman ja Keith Richardsin ja Andy McCoyn näköiset jätkät vetää bisseä St.Paulin paidat päällä. Das ist Lutuur!

St.paulilaista menoa fanipubin terassilla. Vanha punkkari vetää Misfits -rotsissaan pari biisiä.

DOM huvipuisto. Reeperbahnin alussa ihan Millerntor Stadionin vieressä.

Rikollisuudelta ja pestyltä rahalta haiseva tivoli usvan peitossa.

Ehkä 20 neliön futispubi Millerntorin pohjoispuolella. Tunnelmallinen fiilis. Jos diggaa.

Uusitun Millerntor -stadionin tai Reeperbahnin fanikaupasta löytyy kaikkea kivaa itselle ja tuliaiseksi koko suvulle ja mikä tärkeintä, paikallista Astra -bisseä tulee käteen katsomossa koko ajan. Pelien alussa jengit tulevat kentälle AC/DC:n Hells Bellsin soidessa ja jos ei tuossa vaiheessa tule nouse karvat pystyyn niin on joko posliini tai kuuro. Kun kerran on käynyt St.Paulin matsissa, harva enää ihmettelee minkä takia joukkue on niin suosittu ympäri maailmaa. Seuran tarina ja ideologia yhdistää ihmiset missä päin maailmaa tahansa. Esimerkiksi Jere Karalahti tykkäsi Hampurin vuosinaan käydä St.Paulin peleissä tunnelman takia sekä myös sen vuoksi, että Millerntorilla ketään ei kiinnostanut hänen menneisyytensä - samoja ongelmia on siellä niin monella muullakin. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, ei koko St.Paulin kaupunginosa tai kaikki seuran fanit ole heroniinipiikki kädessä käveleviä markrentoneita. FC St.Paulin matsien tunnelma täytyy nähdä ja kokea itse, jotta sen täysin ymmärtää.

Maailman kaunein olutlogo - Astra.

HSV

Siinä missä Reeperbahnin ympäristössä Hampuri on St.Paulin väriä tunnustaen ruskea, on se toisaalla sini-valko-punainen. HSV on menestykseltään Hampurin ykkösjoukkue ja myös ainoa saksalaisseura, joka ei ole koskaan pudonnut Bundesligasta, vaikka se esimerkiksi kaudella 2013-2014 olikin hyvin lähellä. 51 vuotta pääsarjassa pelannut HSV on viime aikoina tunnettu jatkuvana alisuorittaja, joka vaihtaa valmentajaa kuin Vesa Keskinen brasialaista tyttöystävää. 

Vaikka St.Paulin miehiä olenkin, ei mulla ole HSV:tä vastaan mitään vihasuhdetta, koska se olisi näin etäfanina lähinnä naurettavaa pelleilyä. Ymmärrän toki, että syntyperäisillä hampurilaisilla saattaa olla eri taustat ja meiningit. HSV on tietyllä tavalla FCSP:n vastakohta. Seura on iso ja menestynyt, ja sillä on aivan erilaiset resurssit menestyä kuin St.Paulilla, vaikka HSV:kin on viime vuosinä kärsinyt taloudellista ongelmista.

Itse olen nähnyt paikan päällä Imtech Arenalla yhden HSV:n matsin, kylmänä ja tuulisenä marraskuisena päivänä 2012. Ilma oli hyytyvä eikä vastustaja Mainz millään mittarilla HSV:n sykähdyttävin vastus, mutta siitäkin huolimatta etenkin päädyn sekä yläkaarteen fanikatsomoissa vallitsi hyvä tunnelma. Liput matseihin on helpointa hankkia HSV:n onlineshopista ja jos haluaa päästä saksalaisen fanimeiningin ytimeen, niin parhaat mestat on Nord Tribüneen päädyn A-katsomoihin, kulman 22C -seisomakatsomoon tai ainakin lähelle niitä. Itse istuin 28 B -katsomossa, josta pelin hyvin, mutta vastakkaisella puolella meno olisi ollut huomattavasti railakkaampaa.

HSV:n Imtech Arena reilu tunti ennen matsin alkua.

Tylsän ja huonotasoisen Mainz -matsin ainoa maali.

Imtech Arena sijaitsee, niinkuin suurin osa nykypäivän stadioneista, keskustan ulkopuolella. Keskustasta tullessa kannattaa jäädä junasta Stellingen asemalla ja joko kävellä reilun kilometrin matka Stadikalle tai mennä shuttle -bussilla. Tässä vielä viralliset ohjeet niin kukaan ei voi mua syyttää, ettei löytänyt perille. Juna-aseman vieressä ja kävelyreitin varrella on myös parhaat matsibissejen nauttimispaikat. Ja toki stadionilla on kaljahanat selässä kulkevaa myyjää joka puolella, jotka miellellään tarjoavat olutta janoisille about neljän euron kappalehintaan.

Polizeit kytiksellä.

Imtech Arena

Hamburg Freezers

Imtech Arenan vieressä komeilee jättimäinen O2 World -arena, joka muistuttaa kovasti Helsingin Hartwall Arenaa. Jäljet johtavat Hjallis Harkimoon, joka oli mukana rakennuttamassa Arenaa sekä luomassa Hamburg Freezersiä. Freezers perustettiin vasta vuonna 2002, joten aika muovinen historia jengillä on. 12 vuodessa kannattajakulttuuri on kuitenkin kehittynyt suuresti ja yhden otannan perusteella samaiselta marraskuulta 2012, tunnelma pelissä oli taattua saksalaista laatua. Laulut alkoivat puolisen tuntia ennene peliä, alkushow veti vertoja pyrotekniikaltaan Rammsteinin keikalle ja istumapaikat muuttuivat seisomapaikaksi monta kertaa ottelun aikana. Ja tähän lähti mukaan koko halli. Hienon näköistä ja kuuloista. Paikallisen kendoliiga DEL:in taso ei vauhdiltaan tai taitotasoltaan pärjää kotoisalle Liigalle, mutta ihan viihdyttävää hokia tuolla pelataan joka tapauksessa. Eikä sinne paikallisetkaan pelkästään peliä mene katsomaan vaan juomaan, laulamaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Jos Hampurin reissulla osuu Freezersin peli aikatauluihin, niin käy ihmeessä tutkailemassa meininki. Liput peleihin saat iisisti täältä. 

Alkushow.

Köyhän miehen Rammstein.

10 minuuttia matsin jälkeen. Juuri kukaan ei lähtenyt summerin soitua kotiin vaan halli taputti Freezersin takaisin jäälle. Pelaajat huudattvat yleisöä perus runkosarjamatsin jälkeen vielä hetken aikaa.

Jos suunnittelette futismatkaa Saksaan, niin Hampuriin on Suomesta katsoen lyhin matka ja viikonlopun aikana on helppo katsoa ainakin pari futispeliä, kun lähistöllä on myös Bremen sekä Hannover. Finnair lentää sinne päivittäin ja lennot maksaa 140-200 euroa. Saksalainen urheilukulttuuri on parasta paikan päällä. 

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Pakettimatka Lefkasiin - uhka vai mahdollisuus?

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM
(PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)
 

Eletään kesäkuutta 2014. Sataa ja on kylmä eikä hellette näy eikä kuulu. Silloin kun suomalaiset eivät valita liiasta lämmöstä, valitetaan kun on kylmä. Ja sataa. Ja jos ei sada niin ei kyllä paistakaan. Lämpöön täytyy kuitenkin on päästä. Matkatoimistot kertovat, että kesän matkat menevät kuin kuumille kiville. Suositumpia kohteita ovat perinteisesti Espanja sekä Kreikka ja mekin haluamme kauniimman, fiksumman, paremman (ja mitä näitä nyt on) puoliskoni kanssa käydä lomareissulla ja Kreikka voisi olla hyvä vaihtoehto. Mutta kun ne on yleensä pakettimatkoja.

Myönnän kuuluvani siihen ihmisryhmään, jotka dissaavat pakettimatkoja. Mieleen tulee heti avuttomat ja kielitaidottomat suomalaiset isossa maailmassa huumoripaita päällä ja rumat Crocsit jalassa. Tennissukkien kanssa tottakai ja humalassa tietysti. Suurten aplodien saattelemana laskeutunut kone rullaa paikoilleen terminaaliin, lentokentällä hypätään väärään bussiin ja hävitetään passi. Kun vihdoin päästään perille, mennään siellä sitten retkille muiden suomalaisten kanssa ja ihmetellään, että ei meillä Lapualla tälläistä ole. Aamukahvilla juodaan Suomesta mukana tuotua Juhla Mokkaa ja illalla ollaan onnessaan, kun paikallisesta ravintolasta löytyy suomenkielinen ruokalista ja tarjoilija osaa sanoa kippis. Jumalauta.

Monelle suomalaiselle käy näin Happy Hourin aikana.

Itse olen ollut aikuisiällä pakettimatkalla kerran tai pari, eikä ne kokemukset ole noin pahoja tai sellaisia kuin esimerkiksi Matkaoppaat -sarja antaa ymmärtää. Edellisen kerran olimme Kreetalla ja siellä oli mun makuun aivan liikaa turisteja eikä reissusta jäänyt kauhean hyvää muistikuvaa. Jotenkin mua hirvitti ajatus, että lomaviikon joutuisi viettämään muiden suomalaisten seurassa jossain turistihelvetissä, kun on tottunut tekemään reissuja omatoimisesti ja suunnittelemaan kaiken itse. Sen takia suurimmat Kreikan perinteisimmät turistirysät skipattiinkin suosiolla ja päädyimme varaamaan äkkilähdön Lefkasiin, joka vaikutti chilliltä ja kauniilta kohteelta. Ei muuta kuin avoimin mielin matkaan kokemuksia hakemaan ja turhat ennakkoluulot sai jäädä kotiin.

Lefkasin saari sijaitsee Kreikan länsirannikolla Korfun eteläpuolella Joonianmeren rannalla. On vähän siinä ja siinä voiko Lefkasia edes saareksi sanoa, sillä mantereen ja Lefkasin erottiin noin 50 metriä pitkä avattava silta. Pakettimatkoja Lefkasiin tekee isoimmista matkatoimistoista Aurinkomatkat, Tjäreborg sekä Apollomatkat ja hintoja vertaillessa juuri Apollomatkat oli kaikista edullisin vaihtoehto, ja koska reissu Lefkasiin oli matka tuntemattomaan, ei hotsittanut ihan hirveästi reissusta maksaa. Löysin lopulta viikon reissun heinä-elokuun vaihteeseen 440 euroon naamaa kohti. Lisäksi päälle tuli vielä ruokailut lennoilla ja kuljetukset edestakaisin hotellille, jolloin hinta nousi 480 euroon. Kun ollaan pakettimatkalla niin ollaan sitten kunnolla.

Lento Lefkasiin kestää kolme ja puoli tuntia eli juuri sopivasti. Ei ehdi perse liikaa puutua ja aikaa ei mene liikaa hukkaan. Kone laskeutuu mantereen puolelle Prevezan kentälle, josta on about tunnin matka Lefkasin hotelleihin, riippuen toki niiden sijainnista. Myös Pargaan suuntaavat matkat laskeutuvat tuolle Prevezan pienelle kentälle.

Lefkasin itäpuolella sijaitsee melkein kaikki saaren hotellit ja palvelut. Länsipuolella puolestaan on paratiisirannat ja pienempiä kyliä. Me majoituimme Nidrin kylään juurikin tuolle länsipuolelle Cosmopol -hotelliin, joka oli ihan ok tason huoneistohotelli parvekkeella ja uima-altaalla. Jos nyt jotain negatiivistä pitää väkisin kaivaa, niin keittiövarustus oli aika minimaalinen, mutta ei tuolla nyt olisi mieleenkään tullut alkaa mitään pihviä vääntämään. Kahvinkeitin olisi tosin voinut olla jees, että olisi saanut ne Suomesta tuodut Juhla Mokat keitettyä, mutta Nescafen murukahvi ajoi asiansa. Hotellin vierestä löytyy parikin kauppaa sekä erittäin hyvä leipomo, josta aamulla sai tuoreet leivät ja croissantit. Nidrin alueella on muutama semihiekkainen ranta ja aurinkotuoleja varjoineen saa vuokrattua noin viidellä eurolla päivä. Hyviä ravintoloita löytyy rantabulevardilta ja turistirihkamaa myydään pääkaduilla.

Nidrin edustan maisemia.

Täpötäydet turistilaivat kiersivät rannalta toiselle. Ei tullut mentyä eikä varmasti missannut mitään.

Nidrin pääkatu oli iltaisin suljettu liikenteeltä ja toi jollain tavalla mieleen Thaimaan kadut.

Nidrin satamaa.

No mitä siellä Lekfasissa sitten kannattaa tehdä? Ainakin vuokrata auto tai skode, koska ilman niitä jää saaren tunnetuimmat nähtävyydet eli Porto Katsikin, Egremni sekä Kathisman rannat näkemättä. Itse vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi 70 euron hintaan ja suhasimme saaren ympäri. Jotta pääsee länsipuolen rannoille, täytyy ajaa vuoristoteitä pitkin osittain huonokuntoisia teitä. Oma viehätyksensä ajamiseen toi viikon ainoa sateinen aamupäivä, jolloin tiet olivat vähän liukkaita ja välillä suhasimmekin jopa pilvien yläpuolella.

Porto Katsiki on noista rannoista varmasti se tunnetuin ja reilun tunnin ajamisen jälkeen saavuimmekin perille. Korkean vuoren seinämän edessä olevalle rannalle kannattaa lähteä aikaisin, sillä päivällä tuosta kauniista paratiisimaisesta biitsistä kehkeytyy helvetillinen turistirysä. Olimme mestoilla ehkä yhdentoista jälkeen ja saimme lölliä rannalla ja vedessä vain muutaman kymmenen hengen kanssa noin tunnin ajan ennen kuin alkoi tapahtua. Autoja tuli koko ajan lisää ja turistilaivat kurvasivat vuorollaan ihan rannan eteen, josta ihmiset saivat hyppiä hetken aikaa kirkkaaseen meriveteen. Kahdentoista jälkeen ranta oli aivan jumalattoman täysi eikä siellä viihdytty enää sekuntiakaan. Helvetin nastaa olla milli millissä pienellä rantakaistaleella. Eteenpäin siis.

Porto Katsikin ranta silloin kun siellä oli vielä rauhallista.

Turkoosi vesi ja kuuma aurinko. Ei paha yhdistelmä!

Parkkipaikka oli ammuttu sillä välin niin tukkoon, ettei sieltä edes saanut itse ajaa autoa ulos vaan joku kreikkalainen Jorgos hoiti homman mun puolesta. Jorgos sanoi autosta ulos noustessaan, että car is broken, mutta sen enempää hän ei englantia osannut, joten hitusen jänskätti mikähän siellä rikki oli. Ilmeisesti kaasussa, kytkimessä tai jarrussa oli jotain häikkää, mutta itse en kyllä huomannut mitään. Toivoin vain että kyseesä ei ainakaan ollut jarrut, koska vuoristotie ja rikkinäiset jarrut kuulostivat vähän turhan extreme yhdistelmältä.

Matka jatkui ja käytiin matkan varrella jossain vuoristokylän näköalaravintolassa syömässä ennen kuin matka jatkui kohti saaren pohjoisosia. Matkan varrella eteen tuli vielä pari siistiä biitsiä, joista Pefkoulia Beachille oli pakko pysähtyä. Isot aallot kiinnosti ja muutamaa minuuttia myöhemmin pääsinkin hyvään pyöritykseen, kun aallot jyräsivät nätisti yli. Bodyboardille olis ollut käyttöä, mutta niitä ei harmi kyllä ollut saatavilla. Surffaamiseen toi ranta ei olisi sopinut, kun aallot murtuivat niin lähellä rantsua.

Gyrokset maistui tälläisellä näköalalla.

Pefkoulia Beach.

Muita käymisen arvoisia mestoja Lefkasilla on läheinen Meganisin saari, jonne pääsee lautalla Nidristä monta kertaa päivässä muutaman euron hintaan. Meganisillä on monia pieniä rantoja, joista lähimmälle Spilian rannalle kävelee noin vartissa. Käymisen arvoinen paikka tuolla on myös korkean mäen päällä sijaitseva Spartohorin kylä, jonne pääsee joko portaita tai autotietä pitkin. Sinne menemien käy myös hyvästä kuntoilusta, mutta näköalat palkitsevat pienen rehkimisen.

Matkalla Meganisin saarelle.

Näköalaa Spartohorin kylästä.

Perinteistä Kreikkaa.

Kuntoilusta puheenollen, kävelyretki Nidrin vesiputouksille 30 asteen helteessä on ihan riittävä loma-ajan urheilusuoritus. Keskikesällä siellä ei tosin vettä ole yleensä kauhean paljon, mutta varmasti ihan käymisen arvoinen paikka kuitenkin. Shoppailijoille Nidrin kylä ei tarjoa oikein mitään turistirihkaman lisäksi, mutta saaren pääkaupungista Lefkadasta saattaa joku jotain löytääkin. Jos Lefkadaan menee illalla, niin viimeinen bussi takaisin Nidriin tulee jo ennen kahdeksaa, joten sinne kannattanee mennä autolla. Myös matkatoimistot taitavat tehdä jonkunlaisia retkiä sinne. Lefkadassa on myös hyvät ravintolatarjonnat sekä nätin näköinen venesatama. 

Suurin osa Nidrin turisteista olivat tulleet lähimaista eli Serbiasta, Kroatista ja Italiasta sekä tietysti muualta Kreikasta. Pohjoismaalaisiakin oli saarella jonkun verran, mutta ei läheskään niin paljon kuin luulisi eikä ainakaan niin paljoa, että ahdistaisi.

Nyt varmaan kaikki ne kaksi lukijaa, jotka ovat tänne asti jaksaneet tavata tekstiä palavat halusta tietää, miten tälläinen kosmopoliitti oikeinmatkustaja pärjäsi huonompaan ihmiskastiin kuuluvien suomalaisten junttipakettimatkoilijoiden kanssa. Ihan kivasti kiitti! Kaikki löysivät oikeisiin busseihin, oppaat eivät seuranneet 24/7 perässä eikä huumoripaitoja tai Crocsejakaan tullut vastaan. Suomalaisia Lefkasissa oli muutenkin yllättävän vähän ja missään ei ollut kaupustelijoita tai esimerkiksi Turkista tuttua tinkimismentaliteettiä. Hommat toimivat kaikin puolin hyvin eikä ahistanut yhtään.

Lefkas oli juuri sen tyylinen kuin ajattelinkin sen etukäteen olevan, sopivan pieni ja rauhallinen. Aktiviteettejä kuitenkin keksi jos halusi ja autolla pääsi saaren joka kolkkaan. Ja hintataso oli Suomeen verrattuna edullinen mikä on tietysti aina positiivista. Otsikon kysymykseen vastauksena sanoisin, että pakettimatka Lefkasiin oli ehdottomasti mahdollisuus. Tulee varmasti joskus mentyä pakettimatkalle uudestaankin, etenkin jos eteen sattuu edullinen äkkilähtö. Mutta kyllä omatoiminen matkailu voittaa aina valmiiksi kasatut hommat vaikka se usein onkin vähän työläämpää.

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial
Follow