Bad Gastein kesällä - luontoa ja alppimaisemia

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Bad Gastein sijaitsee reilun tunnin päässä kauniista Salzburgin kaupungista ja helpoin tapa saapua kaupunkiin onkin lento Salzburgiin, josta voi hypätä junaan ihailemaan alppimaisemia. Toinen hyvä vaihtoehto on buukata lennot Müncheniin, mistä sitten voi huristella autolla tai junalla perille. Jos Münchenista asti tulee, on matkan aikana hauska seurata suurkaupunkialueen muuttumista ensin saksalaiseksi maaseuduksi ja sen jälkeen perinteiseksi alppimeiningiksi. Matkan varrelle jää monia tuttuja kyliä Bischofshofenista lähtien, joten ravintolavaunussa voi kohottaa maljan vaikka Matti Nykäsen kunniaksi. En ihmettelis vaikka Masakin olis joskus samoilla tonteilla parit nykäissyt.

Bad Gastein on tullut suomalaisille tunnetuksi monipuolisena laskettelukohteena, mutta kesäaikaan sukset ja monot kannattaa vaihtaa kenkiin ja lähteä patikoimaan rinteille sekä luontopoluille. Patikointi on muuten sellaista hommaa mitä oon itse aina ennen pitänyt vähän urpona toimintana, mutta enpä pidä enää sen jälkeen kun Bad Gasteinissa kävin. Vaikka välillä vettä tuli kuin suihkusta, niin ihan jo pelkästään maisemienkin takia suosittelen hommaa kaikille, joilla jalat vain kantaa. Raikas alppi-ilmasto ja hyvä rasvaapolttava liikunta ei voi olla huono yhdistelmä.

Bad Gasteinin kylää hotellin partsilta kuvattuna.

Bad Gastein on tullut tunnetuksi alunperin kylpyläkaupunkina.

Bad Gasteinin keskusta sijaitsee laaksossa ja se on rakentunut vesiputouksen ympärille. Korkeuserot on suuret eikä paikkaa voi sen vuoksi suositella liikuntarajoitteisille. Kesäisin lämpötila voi vaihdella 10-30 asteen välillä, joten mukaan on hyvä pakata shortsien lisäksi myös goretex -vaatteita. Omalle kohdalla kävi vähän nihkeä mäihä, kun saapumispäivänä mittari näytti +28 ja seuraavat kolme päivää +10 ja vettä tuli tasaisen tappavaan tahtiin. No, nää on näitä enkä mä missään vaiheessa odotellutkaan mitään Välimeren ilmastoa.

Paksut sumut voivat peittää laaksossa sijaitsevan Bad Gasteinin kokonaan.

No mitäs Bad Gasteininssa sitten kandee tehdä? Ulkoilla ainakin ja jos diggaa kylpylöistä, niin rautatieaseman vierestä löytyy Felsentherme -kylpylä, jossa voi kölliä ulko- sekä sisäaltaissa ja saunoa monissa eri saunoissa. Se mikä saattaa tulla pienenä yllätyksenä, on se että saunat on sekasaunoja eikä niissä saa käyttää uima-asuja. Vieressä saattaa siis makoilla Dieter tai Ursula vehkeet paljaina, mutta siihenkin tottuu kun alkukankeudesta pääsee. Suomalaisille saunat ei varmasti aiheuta muutenkaan mitään kulttuurishokkia, mutta voi kuvitella että esim. Jenkit saattaa hyperventiloida ja suusta päästä muutama 'oh my god!'.

Felsenthermen kylpylä. Nätillä säällä ihan mageet pulikointimaisemat.

Patikointihommissa löytyy vaihtoehtoja. Jos ei halua rehkiä laskettelurinteitä ylös tai alas, niin yksi hyvä reitti on vaellella Bad Gasteinista naapurikylä Bad Hofgasteiniin. Toiseen suuntaan kannattaa mennä metsäpolkuja pitkin, jossa välillä ylitetään rotkoja ja mennään louhituissa tunneleissa ja takaisin voi tallustella tasaista tietä laaksossa joen vartta pitkin. Pari tuntia per siivu on hyvä varata aikaa ja ainahan sitä voi poiketa Radlerille tai Wieninleikkeelle matkalla.

Vuorelta laskeutuvat joet virtaa alas Bad Gasteinin laaksoon.

Lehmät kuumottaa.

Jos haluaa vähän hikoilla, niin sitten ei muuta kuin tykittämään kohti Stubnerkogelin huippua. Itse Bad Gastein sijaitsee noin 1000 metriä merenpinnan yläpuolela ja Stubnerkogelin huippu möllöttää 2300 metrin korkeudessa. Toki huipulle pääsee myös hissillä rautatieaseman vierestä ja sinne todellakin kannattaa mennä tavalla tai toisella. Selkeällä säällä näkymät huipulta on aivan huikeat ja siellä voi syödä pötsin täyteen rinneravintolassa. Stubnerkogelin huipulla on myös 140 metrinen roikkuva kävelysilta. Itse kävin huipulla sekä selkeällä ilmalla että umpisumussa ja voin kertoa, että sumussa siltaa pitkin kävellessä jännitti oikeasti, kun ei nähnyt eteen, taakse, sivulle eikä alas. Hieno kokemus kylläkin!

Hissillä kohti Stubnerkogelin huippua. Näkyvyys viimeisen päälle hyvä.

Riippusilta 2300 metriä meren pinnan yläpuolella.

Welcome to hell.

Selkeällä ilmalla oli maisematkin ihan huippuluokkaa.

Kyllä tuolla kelpaa Radlerit tai Wienerleikkeet vetästä.

Stubnerkogelbahn ja Bad Gasteinin keskusta.

Runoilijan mekka.

Stubnerkogel on alueen tunnetuin rinne, mutta läheltä löytyy myös kaksi muuta käymisen arvoista nousua. Toinen, Graukogel, lähtee Gasteinin toiselta puolelta ja sieltä on hienot näkymät etenkin Bad Hofgasteiniin. 20 minuutin bussimatkan päässä keskustasta löytyy vielä lisäksi Sportgasteinin keskus, jota monet hehkuttavat näköalojen vuoksi. Itse käppäilin siellä muutaman tunnin kaatosateessa, enkä nähnyt avokkini lisäksi neljää ihmistä enempää koko alueella. Sportgasteinissa oli sateen vuoksi aika spooky fiilis, kun näkyvyyttä ei ollut muutamaa sataa metriä enempää eikä rinteillä ollut muita kuin metsäkauriita.

Hullua poseeraamista Graukogelilla. Takana pilkottaa Bad Hofgastein.

Pilvien päällä. Ihan huikeeta!

Bad Gasteinin muita tunnettuja nähtävyyksiä on After ski -baari Silver Bullet, jossa homma toimii kesälläkin sekä sen vieressä oleva hieno, mutta kallis Salzburger Hof -hotelli. Suomesta Bad Gasteiniin pääsee myös Alppimatkojen pakettimatkoilla, mutta suosittelen ennemmin omatoimista reissua, ellei varta vasten halua viettää aikaa muiden suomalaisturistien kanssa samoissa hotelleissa ja retkillä.

Tekotaiteellista paskaa. Bad Gasteinin kuuluisa vesiputous.

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial
Follow
  

Tabata - pikatreenien aatelia

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Jokainen treenaaja tietää sen tunteen, kun tekee mieli treenata, mutta ei ole kunnolla aikaa tai ei halua viettää salilla tai juoksupolulla enempää aikaa, kun on pakko. Erinomainen ja tehokas keino 20-30 treeniksi on japanilaisperäinen Tabata -treeni, jossa voit haluamillasi liikkeillä tehdä superhapottavan harjoituksen nopeasti.

Tabatan ideana on tehdä intervallihenkisesti toistoja 20 sekuntia ja huilata sarjojen välissä 10 sekuntia. Sarjoja tehdään kerralla kahdeksan peräkkäin eli homma toimii esimerkiksi punnertaessa seuraavasti:

* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* 10 sekuntia lepoa
* 20 sekuntia punnerruksia
* Tässä vaiheessa voit kirota kaikki japanilaiset alimpaan helvettiin.

Neljässä minuutissa olet tehnyt yhden lihaskuntoliikkeen ja palkinnoksi voit pitää lepoa pari minuuttia, jonka jälkeen vaihdat samalla metodilla seuraavaan liikkeeseen!

Liikkeet voivat olla ihan mitä vain. Jos haluat vetää kerralla koko kropan läpi niin voit aloittaa esimerkiksi kyykkytreenistä, tehdä seuraavaksi vaikka kulmasoudun tai maastavedon ja sen jälkeen jonkin rintalihasliikkeen. Loppuun voi vääntää vielä vaikka hauistreenin ja sitten onkin todennäköisesti sen verran tasaraha, että kotiin lähtö kiinnostaa enemmän kuin uusi kierros. 20 minuuttiin olet tehnyt neljä eri liikettä.

Mitä hyötyä Tabata -treenistä sitten on? Ensinnäkin lihaskestävyys paranee ja ainakin isoilla painoilla normaalisti harjoittelevat saavat kaipaamansa vaihtelua lihasärsykkeisiin. Tabatassa sykkeet nousevat väkisinkin korkealle ja koska lepoaika liikkeiden välissä on lyhyt, se myös pysyy korkealla, jolloin kaloreita kuluu enemmän.

Tärkeitä juttuja mitä Tabatassa (niinkuin treenaamisessa ylipäänsä) täytyy muistaa, on lämmitellä hyvin, tehdä lyhyet venytykset ennen kuin alkaa rehkimään ja ymmärtää, että Tabataa ei voi eikä kannata tehdä isoilla painoilla. Pari ekaa sarjaa saattaa vielä mennä hyvin, mutta jos ja kun haluat tehdä liikkeet teknisesti oikein ja myös jaksaa tehdä ne loppuun, niin anna periksi ylpeydellesi ja tee ne tarpeeksi pienillä painoilla. Kannattaa myös käyttää omaa kehoaan treenivälineenä, jolloin et välttämättä edes tarvitse painoja tai salia, sillä treenin tekeminen onnistuu vaikka olohuoneessa. Tällöin voit valita liikkeiksi jo mainittujen kyykyn ja punnerrusten lisäksi vaikka jonkun vatsalihasliikkeen (esimerkiksi lankun) ja selkälihasliikkeen.

Tabata ei rajoitu pelkästään lihaskuntoharjoitteluun vaan samaa voit testata myös juoksemalla. Juokse 20 sekuntia kovaa ja huilaa 10 sekuntia ja sitten taas 20 sekuntia kovaa. Kuulostaa helpolta, mutta mene ja koklaa. 20 sekuntia on yllättävän pitkä aika juosta täysiä.

Testatkaa jos alkoi kiinnostamaan ja tulkaa kertomaan miten meni! Hiton japanilaiset!

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Flunssassa treenaaminen - tyhmintä mitä voit tehdä

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Jokainen aktiiviliikkuja tai urheilija tietää tunteen, kun flunssa on iskenyt ja treenaamisesta ei tule mitään. Olo tuntuu usein läskiltä vaikka ei sitä olisikaan, reppu kasvaa vaikkei kasvakaan ja hanuri sekä lihakset roikkuu kuin 85-vuotiaalla mummolla. Itselläni on nyt ollut pientä flunssaa aika tasan kaksi viikkoa enkä oo treenannut tuona aika kertaakaan. Nenä vuotaa, välillä yskittää ja Siwaan käveleminenkin tuntuu puolikkaalta maratonilta. Pumppu hakkaa kuin alanyalaisen yökerhon basso. 

Joka päivä sitä miettii, että huomenna mä pystyn jo treenaamaan. Mutta kun aamulla herää ja aivastelee ensin muutaman minuutin, niistää ehkä 9 kertaa tunnissa ja yskii kuin Kummelin perintöä odotellessa -sketsin hahmo, sitä tajuaa että se mun huominen on huomenna. Tai ylihuomenna. Onneks sen nykyään tajuaa, toisin kuin joskus kymmenen vuotta sitten.

Saattoi olla 2004 tai jotain sinnepäin. Pelasin säbää ja joku kusinen Arenaliigan aivan turha matsi lähestyi. Flunssaa puski, mutta mieli teki kaukaloon. Olihan siinä jo viikon verran huilattu ja ajattelin, että kyllä tää tästä, pelaamaan vaan. Ihan varmuuden vuoksi kävin vielä peliaamuna tekemässä salitreenin ja testailemassa fiilistä. Fiilis oli ihan ok, mutta ei millään tasolla sellainen, että tuntisi olevansa täysin kondiksessa.

Sählypeli oli illalla ja vielä päivän aikana puntaroin, että pitäisikö mennä vai ei. Päätin että menen, kun omat pelit (vielä silloin) oli kulkenut hyvin ja olin sen harrastesarjan pistepörssissäkin ihan hyvillä sijoilla. Jos jättäisin pelin väliin, niin saattaisin tippua vaikka pari pykälää ja sehän ei käy päinsä. Matsi tuli ja meni. Olo pelatessa oli ihan allright, mutta matsin jälkeen tuntui, ettei sydämen sykkeet tasannu ollenkaan.

Seuraavana aamuna pumppu hakkasi rauhattomasti ja muutenkin olo oli levoton. Ei jotenkin pystynyt relaamaan yhtään. Räkätautiakin oli vielä. Muutaman päivän kärvisteltyäni päätin mennä lääkäriin ja selitin, että hengästyn helposti ja tuntuu että sydän lyö kovempaa kuin pitäisi. Ei muuta kuin sydänsähkökäyrä EKG-testiin, jossa eri puolille yläkroppaa lämittiin jotain mittareita. Diagnoosi: lievä sydänlihaksen tulehdus ja kuukauden saikku. Jippii!

Tuosta selvittiin säikähdyksellä ja parin kuukauden huilin jälkeen olin taas back in action. Mutta jälkeenpäin mietin, että vaikka kuinka paljon tekisi mieli treenata, niin kannattaa muistaa, että kipeenä se on kaikkea muuta kuin järkevää. Huilaa mielummin kolme päivää tai viikko kuin kaksi kuukautta. Ei susta tule jutilaa vaikka et hetkeen treenaisikaan. Ja sitten kun oot kunnossa, niin sulla on motivaatiota aivan eri tavalla.


Kohta mäkin pääsen taas treenaamaan. Olo on jo sellainen, että jotain kevyttä treeniä pystyisi vetämään. Illalla ehkä lyhyt ja iisi puntti. Hakee vähän tuntumaa ja katsoo mikä meinkinki. Tai sitten huomenna. Tai ylihuomenna. Futistermein tässä ollaan nyt 30 minuutin kunnossa. Yksi juttu on varma, meen vasta sitten kun oikeasti tuntuu siltä, että kroppa kestää ilman jälkitauteja.

Facebook: laamanaaman maailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial

Taustatietoa omasta treenaamisesta

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM 

Niin kuin esittelyssäkin jo kirjoittelin, niin liikunta ja urheileminen on mulle elämäntapa. Mulla tulee oikeasti fyysisesti ja henkisesti huono olo, jos en pysty purkamaan energiaani liikkumiseen. Vuosien saatossa olen kyllä oppinut myös levon merkityksen ja omasta mielestäni tunnistan milloin on oikea hetki levätä. Oman kropan kuuntelua ei voi yhtään aliarvioida.

Tällä hetkellä kirjoittelen tätä juttua syysflunssan kourissa. Aika harvinaista "herkkua" mulle, sillä oon viimeksi ollut kuumeessa muistaakseni intissä vuonna 2001 ja nyt heti perään 2014. Tottakai aina silloin tällöin tulee jotain pieniä räkätauteja, mutta jostain syystä kuumetta mulla on ani harvoin. No, nyt on. Silloin kun sä et pysty liikkumaan, sun motivaatios liikuntaa kohtaan kasvaa ihan uusiin svääreihin. Odotan jo nyt, parin päivän sairastelun jälkeen, sitä hetkeä kun voin taas lähteä salille tai lenkille. Oon aika varma, että se tapahtuu jo tän viikon aikana.

Omasta liikuntahistoriasta sen verran, että oon aina ollut urheilullinen. Pienestä pitäen on tullut pelattua vapaa-ajalla erilaisia pelejä ja varmasti urheilullinen sukukin on syynä siihen, miksi urheilukärpänen puraisi muakin. Ala-asteella osallistuin aina koulujen välisiin juoksukisoihin ja liikuntatunnit oli tietty se kaikista mukavin aine koulussa. Taisin saada ylä-asteen päätteeksi liikuntastipendinkin.

Jostain syystä en kuitenkaan koskaan lapsena halunnut liittyä mihinkään seuroihin, vaan liikuin omaksi ilokseni. Kävin kerran jossain kiekkokoulussa, mutta kun koutsi käski luistella takaperin, niin homma alkoi maistumaan puulta. Oisin paljon ennemmin vain pelannut. Siihen jäi lätkähommat.

Mun lajitausta on salibandy. 1998 perustettiin kaveriporukan kanssa salibandyseura OSW (One Season Wonder) ja siellä tuli pelattua 2.-6.divaria aina vuoteen 2011 asti. Sitten loppu motivaatio ja lopulta myös olkapää meni sijoiltaan, joten sain hyvän syyn heittää fatpipen uuniin. Hienoja aikoja joka tapauksessa ja tuon apinaporukan kanssa vuosia pyörittyä on oppinut hyvät sosiaaliset taidot.

Säbän lisäksi kuntosalilla treenaaminen on ollut mukana kuvioissa n.15 vuotta. En oo mikään bodari eikä mun tavoitteena ole koskaan ollut minkään uusien ennätysten tekeminen. Haluan vaan treenata monipuolisesti ja pitää kropan jokaisen osa-alueen kondiksessa. Hyvä lihaskunto auttaa eri lajijuttujen lisäksi ihan jokapäiväisessä elämässä.

Aerobista kuntoa pidän nykyään yllä juoksemalla sekä pyöräilemällä. Pyrin tekemään 2-4 aerobista treeniä viikossa. Kesäisin esim. duunimatkat menee kauhean kätsästi, kun juoksee tai pyöräilee töihin ja takasin. Kroppa herää, ajatus kulkee ja saa hyvän startin päivään.

Tässä vähän taustaa treenijuttuihin. Pyrin päivittämään tänne treenaamiseen liittyviä juttuja lähiaikoina niin treeniohjelmien kuin -vinkkienkin kautta.