maanantai 26. tammikuuta 2015

Sevilla - härkäsen kuuma kaupunki

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (SIIRTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Välillä on nastaa muistella menneitä reissuja ja samalla palautella mieleen niihin liittyviä tarinoita ja kokemuksia. Yksi viime vuosien mukavimmista reissuista on ollut 10 päivän Andalusian kierros, jonka aikana kierreltiin Malagassa, Benalmadenassa, Cadizissa, Rotassa sekä Sevillassa. Verestellään nyt kuitenkin ensin muistoja Sevillasta, kaupungista joka on sulattanut monen siellä käyneen sydämen.
 
Jos näin jälkikäteen täytyisi sanoa viisi asiaa jotka Sevillasta jäivät mieleen, ovat ne järjestyksessään kuumuus, kaupungin kaunis keskusta katedraaleineen, härkätaisteluareena, Plaza De España -aukio sekä traaginen vastoinkäyminen muuten niin pumpulisessa elämässäni.

Sevillaa Betisin puolelta.

Turistimeininkiä.
Sevillaa sanotaan syystäkin Espanjan kuumimmaksi kaupungiksi eikä ihme jos sydänkin sulaa, sillä kesäkuukausina lämpötilat nousee helposti yli 40 asteen. Itse vierailin kaupungissa muutaman päivän elokuussa 2012 ja vaikka itse lämmöstä diggaankin, niin täytyy myöntää, että ensimmäisiä kertoja meinasi käydä niin, ettei oikein jaksanut tallustella ulkona keskipäivän polttavassa auringossa. Onneksi kaupasta sentään löytyi ruma ja mauton hattu, niin vältyin auringonpistokselta.

Tunnelmallinen Avenida de la Constitucion -katu.

Fnac elekrtoniikkaliikkeen julkisivu on kuin Espanja pienoiskoossa.

Itse kaupunki on kaunis kuin Mervi Tapola (nuorena). On vanhaa arkkitehtiä, isoja puistoalueita sekä joki, jonka varrella on kiva käppäillä. Keskusta-alueella eli Centrossa on tärkeimmät nähtävyydet, joista tunnetuin on Sevillan katedraali, joka etenkin iltavalaistuksessa on komea ja ylväs kuin espanjalainen härkätaistelija. Katedraalin ympärillä on lukuisia ravintoloita, kauppoja, turistirihkamakojuja sekä hevosvankkureita, joilla voi tehdä kierroksia lähialueille. Niinkuin aina vastaavissa paikoissa, myös katedraalin läheisyydessä on ravintoloiden hinnat korkeammat kuin muualla ja taso kirjavaa, mutta eipähän ainakaan tarvitse kysellä että 'mistä helvetistä täältä saa ruokaa?'. Alue on jokaisen Sevillan kävijän must go -paikka anyways.

Katedraali ja sen kuuluisa La Giralda -torni.

Hotellin kattoterassilta kuvattu Katedraali.
Toinen huomiota herättävä mesta on Espacio Metropol Parasol, joka on maailman suurimpia puurakennuksia. En tiedä mitä sieniä ton pytingin suunnitellut arkkitehti on napsinut, mutta ihan normi kouvolalaisen virastotalon kaavan mukaan sitä ei ole suunniteltu. Magee rakennus ja sen katolta on hyvät näköalat vaikkei Metropol Parasol mikään pilvenpiirtäjä olekaan. Rakennuksen sisällä ei mun mielestä ollut mitään sen ihmeellisempää, mutta korjatkaa jos sedän muisti on pettänyt.

Metropol Parasol eli perus kouvolalainen virastotalo.
Katedraalin ja Metropol Parasolin väliin jäävällä alueella on erinomaiset shoppailumahdollisuudet ja tuolta löytyy niin perus H&M:t kuin kalliimmatkin putiikit. Lähellä on myös eksoottinen ravintola nimeltä McDonald's, josta saa hampurilaisia ja ranskalaisia sekä eri makuisia limuja. Ei varmaan ketään yllätä, että ainoat suomalaiset joita nähtiin koko Sevillassa oloaikana tulivat vastaan siellä. Itsehän olen niin kulinaristi kosmopoliitti, että kävin siellä vain vessassa... 

Kun kerran Espanjassa oltiin niin pitihän sitä käydä Mäkin lisäksi tsekkaamassa minkälainen boogie on härkätaisteluareenalla. Plaza de toros de la Real Maestranza de Caballería de Sevillalle siis. Arvatkaas copy/pastesinko tuon nimen googlesta? No, eihän siellä mitään actionia silloin ollut, mutta käytiin nyt kuiteskin jollain turistikierroksella, jossa kerrottiin härkätaistelujen historiasta ja muusta. Olisi ollut kiva nähdä ihan oikea brutaali taistelukin, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Jotenkin sellainen kutina, että kettutytöt ja Fjällräven -reppuiset puunhalaajat eivät viihtyisi itse taistelussa, mutta espanjalaiseen elämään se sopii kuin MM2011 -paita suomalaiselle. Ja joo, olihan se itse areena ihan tyylikäs ja huokui historiaa. Voi nyt sanoa käyneensä sielläkin.

Plaza de toros de la Real Maestranza de Caballería de Sevilla.

Where is the bull? The bull is here! Tuttu Kummelista.

Tulee jotenkin Uuno Epsanjassa mieleen.


Meikä, vaimari, ruma ja mauton hattu sekä muut turistit. Ja kaikki vieläpä samassa kuvassa!
Eteenpäin sano matkaopas. Kauniilla Plaza De España -aukiolla on suuri viheralue puistoineen ja lampineen sekä about Forssan kokoinen palatsi, jonka edessä virtaa romanttinen puro, jossa voi soudella tai vaikka sanoa espanjan kielellä jotain kuumaa. On siellä lisäksi myös hevoskärryjä kuskeineen, jotka vievät rahat ja vähän matkaa eteenpäin. No joka tapauksessa, Plaza De Españalle kannattaa mennä keskustasta joko kävellen tai raitiovaunulla ja kierrellä pitkin palatsia sekä piha-aluetta. Jos oikeasti ymmärtää arkkitehtuurista tai rakennuksista niin tuosta paikasta saa varmasti vielä enemmän irti kuin itse sain, mutta kyllähän jokaisessa itseään kunnioittavassa kaupungissa pitäisi vastaava tönö olla. Aina parempi vetää vähän överiksi kuin nöyristellä.

Plaza De España ja ihan tyylikäs palatsi.




Tekotaiteellista paskaa, mutta toimii kuin.. Äh, keksikää itse joku vertauskuva.
Jotta kaikki matkakertomukset ei aina olisi niin täydellisiä, ihania ja positiivisia, niin tällä reissuilla sattui vastoinkäyminen, joka vieläkin meinaa pusertaa kyyneleen silmäkulmaani. Rakas avovaimoni teki yhden asian selväksi ennen reissuun lähtöä: "TÄLLÄ MATKALLA EI SITTEN KATSOTA JALKAPALLOA!" Olin tietysti kettuna googletellut ja suunnitellut matkan niin, että Sevillassa ollessa olisi Sevilla FC:n himapeli samaan aikaan. En tohtinut kuitenkaan lippuja ostella etukäteen, kun lupaus on lupaus, mutta ajattelin kuitenkin tapani mukaan positiviisesti, että ehkä kuitenkin saattaisi olla pienet saumat päästä peliin, kun olin ennenkin siinä onnistunut. Otin pelipäivänä henkisen niskalenkin ja sain puhuttua, että mentäisiin haistelemaan tunnelmaa Estadio Ramón Sánchez Pizjuáninlle ennen Getafe -matsin alkua. Kyseessä oli La Ligan -kauden avauskierros ja tiesin, että lippuja saisi vielä stadikaltakin, kun Getafe vastustajana ei ole sieltä kiimaisemmasta päästä. Ehdotin, että käydään matkalla stadikan läheisessä ostoskeskuksessa ja elättelin toiveita että sieltä löytyisi vaikka vaimokkeelle 'kivat kengät' tai 'hauska paita' ja siitä sitten jatkaisimme kohti stadionia, jonka läheisyydessä fanien luoma tunnelma tekisi uskomattoman vaikutuksen ja suuntaisimme lippujen oston jälkeen keskelle espanjalaista jalkapallo-orgiaa. No alku meni ihan niinkuin suunnittelinkin, kun kivat kengät löytyi, mutta stadionin sisäpuolelle ei ollut asiaa. Tiedättehän sen ilmeen, joka pienille lapsille ja naisille tulee, kun heille on ensin luvannut karkkipussin eikä sitten ostakaan sitä? No, tässä tapauksessa ehdotin peliin menemistä kun kerran siellä oltiin, mutta ilmeestä päättelin, että ehkä parempi käydä vain ostamassa kaulahuivi fanishopista ja kertoa kaikille, että hyvä peli oli ja että akku hyytyi just ennen matsia, minkä takia kuviakaan ei pystynyt ottamaan. Vaikka tavoitteeni kosahti kuin Titanic jäävuoreen, niin päästiin kuitenkin hyvin nuuhkimaan stadikan tunnelmaa. Futistermein tolpassa kävi. Ens kerralla sit maalipuiden väliin!

Estadio Ramón Sánchez Pizjuán.

Sevillan ultrat marssi stadikalle. Ne tosin tais mennä ihan sisälle asti toisin kuin mä.

Buenas tetas eli kuinka Sevillaan pääsee?

Suoria lentoja Suomesta Sevillaan ei ainakaan tällä hetkellä mene, mutta helpoin ja suosituin tapa sinne pääsemiseen lienee lento Malagaan, josta voi ottaa alleen auton tai junan. 200 kilometrin matka taittuu reilussa parissa tunnissa molemmilla välineillä. Itse jatkoimme matkaa Sevillasta bussilla Rojaan, josta lisää blogissa lähiaikoina.

-Laamis

Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial


lauantai 17. tammikuuta 2015

Bad Gastein kesällä - luontoa ja alppimaisemia

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Bad Gastein sijaitsee reilun tunnin päässä kauniista Salzburgin kaupungista ja helpoin tapa saapua kaupunkiin onkin lento Salzburgiin, josta voi hypätä junaan ihailemaan alppimaisemia. Toinen hyvä vaihtoehto on buukata lennot Müncheniin, mistä sitten voi huristella autolla tai junalla perille. Jos Münchenista asti tulee, on matkan aikana hauska seurata suurkaupunkialueen muuttumista ensin saksalaiseksi maaseuduksi ja sen jälkeen perinteiseksi alppimeiningiksi. Matkan varrelle jää monia tuttuja kyliä Bischofshofenista lähtien, joten ravintolavaunussa voi kohottaa maljan vaikka Matti Nykäsen kunniaksi. En ihmettelis vaikka Masakin olis joskus samoilla tonteilla parit nykäissyt.

Bad Gastein on tullut suomalaisille tunnetuksi monipuolisena laskettelukohteena, mutta kesäaikaan sukset ja monot kannattaa vaihtaa kenkiin ja lähteä patikoimaan rinteille sekä luontopoluille. Patikointi on muuten sellaista hommaa mitä oon itse aina ennen pitänyt vähän urpona toimintana, mutta enpä pidä enää sen jälkeen kun Bad Gasteinissa kävin. Vaikka välillä vettä tuli kuin suihkusta, niin ihan jo pelkästään maisemienkin takia suosittelen hommaa kaikille, joilla jalat vain kantaa. Raikas alppi-ilmasto ja hyvä rasvaapolttava liikunta ei voi olla huono yhdistelmä.

Bad Gasteinin kylää hotellin partsilta kuvattuna.
Bad Gastein on tullut tunnetuksi alunperin kylpyläkaupunkina.


Bad Gasteinin keskusta sijaitsee laaksossa ja se on rakentunut vesiputouksen ympärille. Korkeuserot on suuret eikä paikkaa voi sen vuoksi suositella liikuntarajoitteisille. Kesäisin lämpötila voi vaihdella 10-30 asteen välillä, joten mukaan on hyvä pakata shortsien lisäksi myös goretex -vaatteita. Omalle kohdalla kävi vähän nihkeä mäihä, kun saapumispäivänä mittari näytti +28 ja seuraavat kolme päivää +10 ja vettä tuli tasaisen tappavaan tahtiin. No, nää on näitä enkä mä missään vaiheessa odotellutkaan mitään Välimeren ilmastoa.

Paksut sumut voivat peittää laaksossa sijaitsevan Bad Gasteinin kokonaan.
No mitäs Bad Gasteininssa sitten kandee tehdä? Ulkoilla ainakin ja jos diggaa kylpylöistä, niin rautatieaseman vierestä löytyy Felsentherme -kylpylä, jossa voi kölliä ulko- sekä sisäaltaissa ja saunoa monissa eri saunoissa. Se mikä saattaa tulla pienenä yllätyksenä, on se että saunat on sekasaunoja eikä niissä saa käyttää uima-asuja. Vieressä saattaa siis makoilla Dieter tai Ursula vehkeet paljaina, mutta siihenkin tottuu kun alkukankeudesta pääsee. Suomalaisille saunat ei varmasti aiheuta muutenkaan mitään kulttuurishokkia, mutta voi kuvitella että esim. Jenkit saattaa hyperventiloida ja suusta päästä muutama 'oh my god!'.

Felsenthermen kylpylä. Nätillä säällä ihan mageet pulikointimaisemat.
Patikointihommissa löytyy vaihtoehtoja. Jos ei halua rehkiä laskettelurinteitä ylös tai alas, niin yksi hyvä reitti on vaellella Bad Gasteinista naapurikylä Bad Hofgasteiniin. Toiseen suuntaan kannattaa mennä metsäpolkuja pitkin, jossa välillä ylitetään rotkoja ja mennään louhituissa tunneleissa ja takaisin voi tallustella tasaista tietä laaksossa joen vartta pitkin. Pari tuntia per siivu on hyvä varata aikaa ja ainahan sitä voi poiketa Radlerille tai Wieninleikkeelle matkalla.

Vuorelta laskeutuvat joet virtaa alas Bad Gasteinin laaksoon.


Lehmät kuumottaa.


Jos haluaa vähän hikoilla, niin sitten ei muuta kuin tykittämään kohti Stubnerkogelin huippua. Itse Bad Gastein sijaitsee noin 1000 metriä merenpinnan yläpuolela ja Stubnerkogelin huippu möllöttää 2300 metrin korkeudessa. Toki huipulle pääsee myös hissillä rautatieaseman vierestä ja sinne todellakin kannattaa mennä tavalla tai toisella. Selkeällä säällä näkymät huipulta on aivan huikeat ja siellä voi syödä pötsin täyteen rinneravintolassa. Stubnerkogelin huipulla on myös 140 metrinen roikkuva kävelysilta. Itse kävin huipulla sekä selkeällä ilmalla että umpisumussa ja voin kertoa, että sumussa siltaa pitkin kävellessä jännitti oikeasti, kun ei nähnyt eteen, taakse, sivulle eikä alas. Hieno kokemus kylläkin!

Hissillä kohti Stubnerkogelin huippua. Näkyvyys viimeisen päälle hyvä.
Riippusilta 2300 metriä meren pinnan yläpuolella.

Welcome to hell.

Selkeällä ilmalla oli maisematkin ihan huippuluokkaa.

Kyllä tuolla kelpaa Radlerit tai Wienerleikkeet vetästä.

Stubnerkogelbahn ja Bad Gasteinin keskusta.


Runoilijan mekka.
Stubnerkogel on alueen tunnetuin rinne, mutta läheltä löytyy myös kaksi muuta käymisen arvoista nousua. Toinen, Graukogel, lähtee Gasteinin toiselta puolelta ja sieltä on hienot näkymät etenkin Bad Hofgasteiniin. 20 minuutin bussimatkan päässä keskustasta löytyy vielä lisäksi Sportgasteinin keskus, jota monet hehkuttavat näköalojen vuoksi. Itse käppäilin siellä muutaman tunnin kaatosateessa, enkä nähnyt avokkini lisäksi neljää ihmistä enempää koko alueella. Sportgasteinissa oli sateen vuoksi aika spooky fiilis, kun näkyvyyttä ei ollut muutamaa sataa metriä enempää eikä rinteillä ollut muita kuin metsäkauriita.

Hullua poseeraamista Graukogelilla. Takana pilkottaa Bad Hofgastein.

Pilvien päällä. Ihan huikeeta!
Bad Gasteinin muita tunnettuja nähtävyyksiä on After ski -baari Silver Bullet, jossa homma toimii kesälläkin sekä sen vieressä oleva hieno, mutta kallis Salzburger Hof -hotelli. Suomesta Bad Gasteiniin pääsee myös Alppimatkojen pakettimatkoilla, mutta suosittelen ennemmin omatoimista reissua, ellei varta vasten halua viettää aikaa muiden suomalaisturistien kanssa samoissa hotelleissa ja retkillä.

Tekotaiteellista paskaa. Bad Gasteinin kuuluisa vesiputous.
Facebook: laamanaamanmaailma
Twitter: laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial
Follow
  

tiistai 13. tammikuuta 2015

Matkamessut - Arvontoja ja ilmaisia karkkeja vai jotain oikeasti hyödyllistä?

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM (PÄIVITTYY AUTOMAATTISESTI KOLMEN SEKUNNIN KULUTTUA)

Matkamessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 15-18.1.2015 kooten paikalle niin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakin matkailualan yrittäjiä. Matkailualan ihmisille messut onkin erinomainen paikka tavata muita alan ihmisiä ja luoda kontakteja, mutta tarjoaako messut ns. tavallisille reissaajalle mitään sellaista mitä netti ei nykypäivänä tarjoaisi? Oma kokemus muutamalta vuodelta on ollut lähinnä se, että joka paikassa on tolkuttomasti jengiä ja ainoa mitä sieltä jää käteen on ilmaiset karkit. Matka-arvonnat on ihan kivoja, mutta sitten meili täyttyy roskasta eikä sieltä kuitenkaan koskaan mitään voita.

En tiedä, voi olla, että olen ihan väärässä ja en varmasti muutenkaan ole messuihmisiä, mutta kun lähes kaikki matkatarjoukset saa netinkin kautta ilman väenpaljoudessa pyörimistä, niin en keksi syitä miksi lähtisin muiden sekaan messuille. Nykypäivänä matkakohteistakin löytyy tietoa netistä niin paljon, ettei matkajärjestäjät pysty tarjoamaan samaa. Ehkä messut toimiikin paremmin sille sukupolvelle, jolle matkaesitteet ovat vielä tärkeämpi ja helpompi asia kuin nettisivujen selailu. Mene ja tiedä. 

Mahtava juttu tietysti, että matkailu ja etenkin kotimaan sellainen kiinnostaa ihmisiä ja tottakai on hienoa, että näitä tapahtumia järjestetään. Mutta ajatteleeko muut samalla tavalla kuin minä vai oletteko löytäneet messujen kautta jotain uutta ja ihmeellistä? 

Facebook: laamanaamanmaailma 
Twitter: laamanaama 
Instagram: laamanaamaofficial 


 


maanantai 5. tammikuuta 2015

Mitäs tulikaan luvattua?

BLOGI ON SIIRTYNYT OSOITTEESEEN LAAMANAAMA.COM 

Lokakuun alussa tein itselleni treenitavoitteet loppuvuodeksi ja nyt taitaa olla sopiva aika katsoa mitä hittoa sitä on tullut luvatuksia ja kuinka päin seiniä ne lupaukset menikään. Tuon koko jutun voit käydä lukaisemassa täältä, mutta kiteytettynä neljä lupausta menivät näin:

1. Haluan treenata hyvin ja monipuolisesti
2. Haluan syödä hyvin, terveellisesti ja monipuolisesti.
3. Haluan venytellä enemmän.
4. Haluan nauttia elämästä.

Kesän aikana (1.4-31.8) tuli perinteisesti treenattua kovaa ja paljon, mutta syksyä kohden treenimäärätkin vähenivät, suurimpana syynä about kuukauden kestänyt nihkeääkin nihkeämpi flunssa ja duunimatkapyöräilyn vaihtuminen espoolaishenkisesti yksityisautoiluun. 121:een päivään mahtui kuitenkin 81 treeniä, joten ei tuossa kuitenkaan lenkkareita ja hihattomia tribaalipaitoja (vitsi!) heitetty roskikseen.

Juoksukilometrejä tuli kolmen kuukauden tai periaattessa kahden, kun yksi kuukausi meni sairastaessa, ajalta aivan liian vähän, nimittäin 78 km. Se tarkoittaa 13:sta juoksulenkkiä eli keskimäärin kerran viikossa oon lyllertänyt jossain päin Espoon rantaraittia. Pyörällä tuli onneksi sotkettua vähän enemmän, 435 kilsaa. Näistä suurin osa on alkusyksyn duunipyöräilyjä, joita tuli yhteensä 24 eli kakstoista kertaa edestakaisin. Tuohon voi olla ihan tyytyväinen, mutta tulevana keväänä ja kesänä nuo kilsat tulevat olemaan toivottavasti moninkertaiset. Kolmas treeni, jota sitten etenkin joulukuussa tuli paljon tehtyä oli salitreeni, 41 kertaa lokakuun alusta joulukuun loppuun välisellä ajalla. Puntilla tuli huseerattua aika sekalaisin ohjelmin, välillä fiilispohjalta, välillä tein isoja lihasryhmiä yrittäen kasvattaa lihasmassaa ja silloin tällöin treenasin Tabata -treeniä.

Noi treenimäärät ei nyt ehkä niin paljoa ketään kiinnosta, joten mennään etiäpäin katselemaan miten tavoitteet pitivät paikkaansa.

1. Haluan treenata hyvin ja monipuolisesti

 

Niin no, kyllä kai jokainen haluaa, mutta omalta kohdaltani tuo onnistuikin ihan hyvin. Aerobista olisi voinut etenkin lenkkeilyn osalta tehdä enemmänkin, mutta toisaalta ei sitäkään jaksa eikä tarvitse ympäri vuoden tehdä, kun ei ole tähtäämässä maratonille eikä muutenkaan tavoittele mitään Kepreselassien vartalonmallia. Mulle pääasia on, että teen sekä lihaskuntoa että aerobista antaen kropalle erilaista ärsykettä. Eli rimaa hipoen rasti ruutuun!

2. Haluan syödä hyvin, terveellisesti ja monipuolisesti.

 

Tää onkin vähän kaksipiippuinen juttu. Yleisesti syön terveellisesti useita kertoja päivässä ja välttelen napostelemista sekä herkuttelua. Nyt ehkä semisti lipsahti ja roskaruokaa tuli vedettyä kerran-pari viikossa. Painokin nousi välillä uusiin ennätyslukemiin (97 kg), mutta palasi takaisin normitasolle (93 +/-2 kg). Tuohon painonnousuun saattoi vaikuttaa enemmän isojen lihasryhmien treenaaminen puntilla. Toisaalta oon aina sanonut, että niin kauan kun kuluttaa paljon, voi ja täytyykin välillä syödä mitä tekee mieli eikä turhaan miettiä jotain hiton kaloreita. Rasti siis tähänkin!

3. Haluan venytellä enemmän.

 

KOSH! Tulihan se sieltä. Alku lähti venyttelyn suhteen ihan hyvin käyntiin ja iltaisin tulikin venyteltyä himassa telkkaria katsellessa, mutta johonkin se sitten jäi. Venyttely on tärkeää palautumisen sekä lihaskasvunkin kannalta, joten tähän täytyy panostaa jatkossa enemmän ja enemmän. Sen verran voi kuitenkin taputtaa itseänsä olalle, että jokaisen salitreenin yhteydessä etenkin jalat tulee aina venyteltyä, vaihtelevalla menestyksellä kylläkin. Ei rastia tähän.

4. Haluan nauttia elämästä.

 

Rasti! Mä en saa treenaamisesta palkkaa enkä halua, että se on liian totista vaikka se elämäntapa onkin. Aikaa on jäänyt paljon muuhunkin ja vaikka mulle treenaaminen onkin elämästä nauttimista, niin elämä ei saa pyöriä enää tässä vaiheessa sen ympärillä. Elämästä totta tosiaan tuli nautittua, kun joulukuun loppupuolella sain ensimmäisen lapseni ja muutenkin kaikki asiat on kivasti. Jei!

Kaikki mitä tarviit kunnon kehittämiseen tai ylläpitämiseen. Koira ei tosin ole pakollinen, mutta saa ainakin liikkeelle.

Keväällä en tee sen kummosempia uusia lupauksia, vaan menen samalla lailla kun syksynkin. Saliohjelmaa täytyy joka tapauksessa vähän päivitellä lähiaikoina ja keväämmällä ajattelin juoksujutuissa treenailla enemmän intervallihenkisesti. Noista jutuista voisikin kirjoitella tarkemmin jossain vaiheessa.

Tsemppiä kaikille omien treenien kanssa ja tavotteiden kanssa!

Hien hajulla,

Laamanaama

Facebook: www.facebook.com/laamanaamanmaailma
Twitter: Laamanaama
Instagram: laamanaamaofficial